Toisen päivän ohjelmassa oli kiinteistönvälittäjien tapaamisia.
Ensimmäinen oli ilmeisesti espanjalainen mies, joka puhui hyvin englantia ja selitti seikkaperäisesti, miksi asuntoja ei suinkaan saa siihen hintaan kuin netissä sanotaan... Muutamia asuntoja hän esitteli kuvien avulla, yksi mm. tämän hotellin yläkerrassa. Ei kiitos! Mutta olen aina tervetullut takaisin, jos olen kiinnostunut ja haluan käydä katsomassa...
Toisen toimiston piti aueta klo 10, mutta vielä 10.20 ovet olivat tiukasti kiinni. Espanjalaiset, ajattelin. Olinkin aika hämmästynyt, kun minut sitten aikanaan otti vastaan ilmiselvä saksalainen! Ei niitä siihen hintaan saa, sanoi hänkin, mutta esitteli muutamia kohteita koneeltaan, ja sovimme että huomenna käymme katsomassa pari-kolme ehdokasta. Kello 10, ehdotin, mutta hän sanoi, että liian aikaista... Sovittiin siis 10.30.
Sitten olinkin jo valmis soittamaan suomalaiselle välittäjälle, jonka tarjouksia olin luullut kalliimmaksi kuin muiden. Hän oli reipas virolainen nainen, joka puhui sujuvaan suomea. Ensin juttelimme puhelimessa, sitten katselimme vaihtoehtoja mun koneelta hotellini aulassa, ja kohta mua jo vietiin mopolla ympäri kaupunkia! En ole mopon kyydissä istunut sitten 80-luvun (enkä paljon silloinkaan) - ja vielä tällaisessa liikenteessä! Luotin vain siihen, että täti on ajellut täällä ennenkin, ja uskaltaa ottaa asiakkaan kyytiin... Hän esitteli mulle paikkoja vähän muutenkin, ja yhden erityisen kivan tuntuisen asunnon. Mutta siitä lisää myöhemmin, sikäli kuin siitä tulee mun kotini täksi talveksi.
Lämpötila on edelleen n. 23'C ja on enimmäkseen pilvistä. Se on ihan kiva, niin jaksan kulkea kaupungilla ja hoidella asioita. Tänään iltapäivällä pulahdin jo hotellin altaaseenkin. Eipä siellä paljon muita ollutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti