Joulun odotusta

Onhan se tietysti vähän vaikea tässä ympäristössä ymmärtää, että joulu on tulossa... Postilaatikko ei pullistele mainoksista, ei kuulu joululauluja, lumesta ei tietoakaan, päivälämpötila yhä 20 asteen tienoilla (useimmiten yli) jne. Mutta kyllä täälläkin jouluun valmistaudutaan. Oikein huvittaa, kuinka täälläkin joulun rekvisiittaan kuuluvat joulupukki ja porot, kuuset ja jouluvalot, jopa lumiukot! Milloin niistä on tullut "oikean joulun" tuntomerkkejä? Eihän täällä edes kasva kuusia, eikä kukaan paikallinen ole varmaan edes nähnyt oikeaa lumiukkoa. Miksi pohjoisten maiden (Pohjoismaat, Saksa, ehkä myös Englanti ja USA) tavat ovat niin vahvasti valloittaneet kaikkien maiden joulunvieton? Vai onko tämäkin taas vain sitä yleistä amerikkalaistumista? Kuvissahan porot yleensä lentää, mutta olen mä täällä nähnyt ihan oikean näköisenkin "poron" seisomassa joulupukin vierellä jonkin kaupan ovenpielessä.

Päiväsaikaan jouluvalot näyttävät aika hassuilta palmujen ym. keskellä, mutta illat täälläkin ovat pimeät, ja silloin jouluvalot ilahduttavat melkein yhtä paljon kuin Suomessa. Vaikka eihän tunnelma toki ole sama...

Suomalaisilla tuntuu olevan kova tarve säilyttää "ainoat oikeat" eli suomalaiset jouluperinteet täälläkin. Kuuset ovat muovisia, Lidlistä tai Ikeasta ostettuja, mutta aitojen ruokien eteen voidaan nähdä paljonkin vaivaa. Eilen kuuntelin melkein koko paluumatkan Americasista Puertoon (noin puolitoista tuntia) kun emännät keskustelivat jouluruokien laitosta. 

- Minä en laita muuta kuin lanttulaatikon, perunalaatikon ja porkkanalaatikon. En tee maksalaatikkoa. Ja kinkun tietenkin paistan.

- Niin ja sienisalaattia tietysti.

- Mutta mistäs saat sienet?

- Toin Suomesta. Ja ruisleipää meillä on nyt paljon, kun toin itse, ja sitten ne-ja-ne tuttavat toivat ja ne toiset...

- Bataatistakin saa hyvän laatikon, kun laittaa vähän naurista sekaan, se on melkein kuin lanttua.

- Mulla on lanttua, toin Suomesta. Keitin sen soseeksi jo siellä, ei se paljon paina.

- Mistä sillistä sä tykkäät? Lidlistä saa sitä Matjes-silliä.

- Ei kun mä ostan sitä tillisilliä.

- Ja Ikeasta saa puolukoita. Täytyy taas ottaa auto jonain päivänä ja lähteä porukalla Ikeaan...

Ja niin edelleen. Toinen näistä rouvista on talviasukas, toinen on asunut täällä vakituisesti jo monta kymmentä vuotta!

Aito espanjalainen jouluperinne sen sijaan on jouluseimi. Niitäkin on jo hiukan ilmestynyt kauppojen ikkunoihin, mutta varsinaisesti niiden aika koittaa vasta tästä viikonlopusta eli ensimmäisestä adventista alkaen. Orotavan kaupungissa rakennetaan joka vuosi uusi, suuri seimiasetelma kaupungintalon pihalle. Se oli jo rakenteilla, kun kävin kaupungissa keskiviikkona, mutta käyn varmasti uudelleen katsomassa sitä sitten kun se on valmis, ja laitan myös kuvia tänne.

Yhden turistirihkamakaupan ikkunassa on varsin persoonallinen jouluikkuna, pitäisi kelvata kaikille, uskonnosta riippumatta. Eihän siitä puutu mitään muuta kuin se Jeesus-juttu...

Adventtimessuja

Eilen vietettiin Playa de las Americasissa, San Eugenion kirkossa, suomalaista adventtimessua, jossa olimme kuoron kanssa laulamassa Hoosiannaa ynnä muuta. Laulajia oli peräti 27, tiettävästi ennätysmäärä. Miehiäkin oli 9, ja Hoosianna kajahti todella komeasti. Se oli meille melkein kokopäiväretki: lähdimme Puertosta klo 14 ja palasimme illalla klo 21, eikä perillä ehditrty muuta kuin treenata ohjelmisto läpi, pitää kahvitauko, ja sen jälkeen viettää messua.

Huomenna on vuorossa Puerton oma adventtimessu San Franciscon ekumeenisessa kirkossa.

Täällä on paljon enemmän suomalaisia talviasukkaita kuin etelässä Americasissa, ja kirkossakin käy paljon enemmän väkeä. Huomenna on taas odotettavissa täpötäysi kirkko. Messun jälkeen täällä on traditiona vielä laulaa yhdessä kirkon edessä Maa on niin kaunis. Sekin on aika hieno elämys, pimeässä ja lämpimässä etelän yössä (kello on siihen aikaan vasta noin 19, mutta pimeää on), monen kymmenen, jopa muutaman sadan laulajan joukolla. Kerran eräs espanjalainen nainen kysyi minulta, mitä porukkaa me oikein olemme. Katolisia? Ei, yritin selittää luterilaisia, protestantteja, lopulta jopa reformoituja, mutta mikään sanoista ei tuntunut olevan señoralle tuttu. Lopulta hän kysyi: -Cristianos? ja pääsimme yhteisymmärrykseen. -Si, cristianos, claro!

Eilen kuulin toisenkin tapauksen, missä meidän kirkolliset touhut olivat ihmetyttäneet espanjalaista: Meidän suntio (tehtävässä vuorottelevat vapaaehtoiset seurakuntalaiset) oli laittamassa virsinumeroita taululle, ja muuan señora seuraili aikansa touhua ihmetellen. Lopulta hän kysyi, mitä numeroita ne olivat: -Onko teillä arpajaiset messussa?!

Välillä kannattaa poiketa pois asfaltoiduilta kaduilta... Kerran vastaani tuli tällainen lauma, arviolta noin sata vuohta, kaksi koiraa ja yksi paimen. 

Ruokakaupassa

Aluksi kävin tietenkin monissa eri kaupoissa, kun etsin sitä parasta ja minulle sopivinta. Nyt mulla alkaa jo olla ihan vakituiset paikat, mistä mitäkin käyn ostamassa. Lähikauppani on suoraan sanoen aika surkea, mutta saa sieltäkin vesipullon ja valkoisen sämpylän "hätätilanteessa". Nimeltään se on komeasti SUPERMERCADO, mutta kooltaan vastaa tavallista suomalaista R-kioskia.

Jäätelöitä mainostetaan näyttävästi kaupan ulkopuolella, mutta sisällä en niitä nähnyt. Kun kysyin myyjältä (nuori nainen ei ymmärtänyt sanaa ice-cream, mutta onneksi minä olin jo oppinut sanomaan helado!), hän avasi pienen umpikantisen pakastimen ja kaiveli leipäpussien alta, ja löytyihän sieltä muutama sulkaatuutti!

Oudoimmalta suomalaisen silmään näyttävät näiden maitohyllyt. Muistuttavat enemmän meidän pesuainehyllyjämme pahvilaatikoineen ja muovipulloineen. Joissain kaupoissa on lisäksi "fresh milk" kylmäkaapissa, mutta yleensä maito myydään lämpimästä hyllystä.

Suosikkiruokakauppani on yhä se HiperDino, josta silloin yhdeksän vuotta sitten ostettiin Pertun kanssa "kotimaisia banaaneja" ja "kotimaisia viinirypäleitä".

Luulisi, että täällä hedelmät ja vihannekset olisivat paljon parempia kuin Suomessa, mutta ainakin tomaatit ovat sennäköisiä, etteivät taatusti menisi kaupaksi Suomessa.

Ruokakaupoissakin näkyy jo joulun lähestyminen. Ilmeisesti täälläkin kinkku kuuluu jouluun - tai ehkä se kuuluu kaikkiin juhliin, en tiedä...

Kalatiskin kierrän mieluummin kaukaa. Kalat lojuvat jäiden päällä ilman mitään lasikupua tai -kantta, ja haju on sen mukainen... Nyljetyt mustekalat eivät myöskään mitenkään kiihota mun ruokahaluani.

Telkkarin katselusta

Yksin ollessa tulee katseltua telkkariakin, vaika se onkin täällä aika epätoivoista...

Ensinnäkin tietysti suurin osa ohjelmista on espanjaksi, josta en paljonkaan ymmärrä, ja ulkomaalaisetkin on yleensä dubattu espanjaksi. Joiltain kanavilta sen saa tosin onneksi pois päältä. Sieltä tulee sellaisia tuttuja ohjelmia kuin Dos Hombres y Medio, The Big Bang Theory ja Como Conoci a Vuestra Madre (niin, tyttäret, nyt minäkin katson sitä!). Mutta kun ei nämä mokomat ymmärrä jaksoista mitään! Jaksoja tulee ihan missä sattuu järjestyksessä, useampia aina putkeen, eikä niiden välissä ole välttämättä mitään merkkiä. Yhdessä kohtauksessa Jake on teini ja heti seuraavassa taas pikkupoika, Alan asuu milloin Charlien, milloin Walldenin kanssa. Ohjelmatiedoissakin sanotaan "Charlie Sheen tai Ashton Kutcher ja Jon Cryer esittävät..." Sen sijaan mainoskatkoja tulee kesken jakson, ihan milloin tahansa, jopa kesken lauseen. Mainoskatko voi kestää 6-7 min., sitten tulee pari kohtausta ohjelmaa, ja sitten voi tulla toinen yhtä pitkä mainoskatko. Tai sitten ei, ihan miten vain.

Yksi espanjankielinen ohjelma, jota olen seurannut on Atrapa un million (http://www.antena3.com/programas/millon/) Se on tietokilpailu, jossa annetaan yksi kysymys kerrallaan ja muutama (yleensä yhden sanan) vastausvaihtoehto, joista kilpailijoiden on valittava oikea. Kysymyket ja vastaukset ovat yleensä niin kauan näkyvillä, kun juontaja höpöttelee kaikkea muuta ja "lisää jännitystä" viivyttelemällä, että minä ehdin etsiä vieraat sanat sanakirjasta ja pysyn kohtuullisen hyvin kärryillä.

Hedelmä

Syötiin Sirpan kanssa tällainen hedelmä. Tietääkö kukaan sille nimeä? Minä en löytänyt edes sanakirjasta.
Hdelmäliha on pehmeää ja vaaleaa, maku makea ja aika mieto, muistuttaa aika lailla päärynää. Kuori on vahva, hedelmän voi huoletta lusikoida kuoren sisältä. Siemenet ovat isoja ja tummia kun vesimeloonilla.

Koti Orotavan laaksossa

Asuntoni näyttää ihan siltä kuin allaolevan linkin kuvissakin. Mulla on olohuone, johon liittyy "amerikkalainen" keittiö, ja pyykinpesukone espanjalaiseen tapaan keittiössä. Makuuhuoneessa on peräti kolme sänkyä (tai siis tupla + yksi) ja olohuoneen vuodesohvaan saa vielä kaksi lisää. Molemmista huoneista pääsee parvekkeelle, jonne mahtuu pöytä tuoleineen sekä pyykkiteline. Lisäksi on vielä kylpyhuone ja vaatehuone. Oikein mukava pikku koti yhdelle mammalle!

Parasta tässä kodissa on kuitenkin piha-alue ja näkymä parvekkeelta. Tämä "taloyhtiö" (espanjassa tuntematon käsite, tosin) muodostuu kolmesta pitkästä 3-4-kerroksisesta talosta, joiden sisäpihalle jää hyvin hoidettu puutarha ja uima-allasalue. Meillä on Pedro, jonka tehtävä on huolehtia puutarhasta ja altaasta, ja lisäksi täällä käy siivoojia siivoamassa yhteisiä alueita, ja milloin mitäkin korjaus- ja huoltomiehiä. Paikat pidetään kunnossa ja kauniina.

Oman pihapiirin ulkopuolelta näkyy vähän vuorenrinnettä kylineen (varsinkin illan pimeässä kylistä vilkkuvat valot ovat kauniita) ja sitten se Teiden huippu, josta olen jo puhunutkin. Joskus näkyy, joskus ei. Sirpa ehti nähdä sen muutaman kerran, sen verran että uskoo että kyllä siellä vielä jokin huippukin on.

Kaupungin keskustaan täältä on noin puolentoista kilometrin kävely, laskipa keskustaksi sitten Charcon aukion tai Martianezin merivesialtaat. Siis ihan inhimillinen kävely aamulla ja reippaana kaupunkiin päin mennessä. Mutta se onkin alamäkeä. Iltapäivällä, kauppakassien kanssa, tai illan pimeässä pitäisi jaksaa kavuta koko matka jyrkkää ylämäkeä! Aika usein tulen taksilla kotiin... Taksimatka maksaa peräti 3,05 €, eli suurin piirtein saman kuin bussilippu Porvoon sisäisessä liikenteessä.

Jyrkkä mäki onkin tämän asunnon ainoa huono puoli. Sitten kun tänne asti pääsee, on taas niin hyvä mieli, kun asuu näin kauniissa paikassa, poissa keskustan hulinasta. 

Ensimmäinen Suomen-vierailija tuli ja meni

Sirpa lähti Suomeen ja heti alkoi aurinko paistaa... Saari ei nyt näyttänyt oikein parhaita ilmojaan Sirpan loman aikana. Mutta hyvä viikko meillä oli, ehdittiin vaikka mitä, eikä kertaakaan edes pidetty kiirettä!

Netin sain vihdoin Sirpan ensimmäisenä koko päivänä täällä, jouduimme päivystämään asentajaa aamupäivän. Yllättäen hän kuitenkin tuli ihan ilmoittamaansa aikaan, hoiti homman nopeasti ja saman tien niin että se toimii. :)
Nyt voin siis ruveta ahkerasti bloggaamaan...

Osoite Orotavan laaksossa

Tanaan aukeaa sanky&sampyla -majoituspalvelumme, tulee ensimmainen vieras Suomesta viikoksi. Joulukuu on jo melko taysi, samoin viikot 7-8 / 2014, mutta muilla viikolla on viela vapaata... Ilmoittautua voi esim. sahkopostilla tai facebookissa. Voi olla etta saan netin asuntooni ennen kuin muutan pois, saa nahda... :)

Niin ja se osoite Orotavan laaksossa on siis:

Risco de Oro, 32
Carretera Las Tapias, 4
C.P. 38400 Puerto de la Cruz
Santa Cruz de Tenerife
ESPANJA

(Ensimmainen rivi on rakennuksen nimi, toisena katu, sitten kaupunki ja Santa Cruz de Tenerife on laani.)

Ensilumi!

Taas tekisi mieli laittaa kuva: tana aamuna oli ensilumi maassa! Nimittain Teiden huipulla, jonka naen aina ensimmaiseksi aamulla, kun verhoni avaan. Oli se aika huikea naky.