Kuulumisia

Alavireistä tunnelmaa on jatkunut aika kauan... Täällä alkaa yksi ja toinen olla sitä mieltä, että sadetta on saatu riittävästi, nyt saisi jo tulla "kevät". Jotkut monta talvea täällä viettäneet ovat jopa sanoneet, että tämä on ollut kylmin ja sateisin talvi koko aikana. Yritän lohduttautua sillä, että Suomessa olis ollut vielä kylmempää, sateisempaa ja varsinkin pimeämpää.

Nyt on jo pari päivää taas paistanut aurinko, mutta vielä en ole farkuista luopunut. En luota vielä tähän lämpöön, kun on viikkokausia tottunut siihen, että joka päivä sataa, ainakin johonkin aikaan päivästä.

Päivä on pidentynyt, sen  huomaa nyt kun aurinko taas paistaa. Valoisaa on noin aamukahdeksasta iltaseitsemään.

Olen jopa tarttunut opiskelutehtävääni taas. Tiedostossa on jo yhdeksän sivua - joka sivulla lause tai pari siitä, mitä aion kirjoittaa... Lähdeluettelo on  jo valmis, kaikki kolme teosta. =D

Eilen hikeennyin kuorossa meidän tenoreille, kun ne ei yhtään keskity eikä kuuntele kuoronjohtajaa. Ne pulisee koko ajan omiaan, aloittaa väärään aikaan, väärillä sanoilla ja väärästä sävelestä. Kun jotain toista stemmaa harjoitetaan (sopraano, basso tai altto), ne hyrisevät siellä aina omiaan taustalla. Eilen kun harjoiteltiin uutta laulua ja oli meidän stemman (alton) vuoro, multa paloi proput ja sanoin selvin sanoin, mitä mieltä olin niiden käytöksestä. (Ukot istuvat just mun takana.)

Enhän mä tietysti rumasti sanonut, niin kuin en yleensäkään, mutta tunteella se tuli ja varmasti tuli asia selväksi. Jälkeenpäin tuli moni sanomaan, että hyvä kun sanoit ja "se on aina tollanen". Mutta edessäpäin ei uskalleta sanoa mitään. Kuoronjohtaja ei ole puuttunut koko asiaan, ei puuttunut tähänkään "välikohtaukseen" vaan jatkoi ikään kuin ei olisi huomannut mitään. Aika huonokuuloinen kuoronjohtajaksi...
Kyllä siitä aika kurja fiilis jäi koko illaksi.

Tänään olen menossa hammaslääkäriin. Suomalainen lääkäri, espanjalaiset hinnat. =)  Kävin jo tarkastuksessa viime viikolla ja se mokoma löysi röntgenkuvien avulla kolme reikää. Tänään avataan yksi "iso, paha, voi tulla juurihoito" vanhan paikan alta. Onkohan se se paikka, jonka teki se sipoon tk:n hosupelle aikoinaan?

Huomenna on taas keittiövuoro srk-kodin "kahvilassa" ja ensi maanantaina alustusvuoro srk:n naisten aamukahveilla. Elämä alkaa taas päästä raiteilleen.

Paluulippu

Yleensä ei kannattaisi seurata hintakehitystä enää sitten kun on hankintansa tehnyt, mutta tällä kertaa mulla kävi säkä. Seurailin siis aikani paluulentojen hintoja, ja ostin (tyttärieni asiantuntevalla kannustuksella) lipun sellaisena päivänä, kun hinta vaikutti olevan alimmillaan. No, sen jälkeen saman lennon olisi saanut vielä yhden euron (1€) halvemmalla. Mutta eräänä kauniina päivänä se olikin taas 30€ kalliimpi. (Yhtä hyvin kävi muuten tulomatkan kanssa, tosin silloin summat oli suurempia, kun oli kyse viikon valmismatkasta hotelleineen kaikkineen.)

Nyt on varmaan sopiva hetki lakata vertailemasta. Saavun siis Suomeen 30.3. yömyöhällä. Onkohan se muuten kellonsiirtoyö? Jää unet vähiin sinä yönä, mutta mitäs sillä on väliä tällaiselle "vuosilomalaiselle".

Flunssakausi

Täällä alkaa flunssakausi näköjään vasta joulun jälkeen. Heti kun telkkarista loppuivat parfyymimainokset, tilalle tulivat lääkemainokset. Nyt joka toinen mainos koskee jonkinlaisia lääkeitä: flunssaan, stressivatsaan, unettomuuteen jne. Aika monet suomalaisetkin ovat sairastelleet, kuorostakin on joka kerta joku poissa flunssan takia. Nyt se iski sitten minuunkin. Kurkku on ollut kipeänä jo pari päivää, ja eilen kun tein ensimmäisen vapaaehtoisvuoroni srk-kodin keittiössä (minä keittiössä, hah! mutta älkää pelätkö: en kokannut mitään, lähinnä käyttelin tiskikonetta) niin muutaman tunnin ahkeroinnin jälkeen olin ihan merkillisen väsynyt. Nyt jo nokka vuotaa ja yskittää...

Eihän täällä oikeasti kylmä ole, mutta kun asunnoissa ei ole mitään lämmitystä. Varsinkin illat, auringonlaskun (n. klo 18.30) jälkeen, ovat aika kylmiä. Ulkona saattaa olla 15'C, eikä sisällä ole sen lämpimämpi. Eikä täällä käytetä sukkahousuja eikä fleece-kotiasuja. Minusta tuntuu että mä olen saanut kylmää lähinnä öisin, kun ei ole kunnon talvipyjamaa mukana. Pitäisi kai lähteä ostoksille, mutta ihan tässä kunnossa en taida jaksaa mitään suurta kauppakeskusta.

Kadun kansaa III: Elävät patsaat ym. esiintyjät

(Mun piti alunperin kirjoittaa yksi teksti "Kerjäläisiä ja kaupustelijoita", mutta se alkoi venyä niin pitkäksi, että eihän sellaisia kukaan jaksa lukea. Niinpä tuli "Kadun kansaa" -trilogia.)

Tavallisimmat elävät patsaat ovat  "Kultamies", joka istuu tyhjän päällä,  "Hopeamies", joka ei tee yhtään mitään, se on ihan tylsä, ja  Neptunus/Poseidon, joka puhaltaa torveen, kun joku antaa kolikon.

Parhaat elävät patsaat ovat minusta pariskunta, joita tosin näkee aika harvoin. Mies esittää banaaninviljelijää ja nainen kalastajanvaimoa (satamassa olevan patsaan mallin mukaan) ja molempien edessä on pahvilapulla pieni "tietoisku" näistä Kanarian perinteisistä elinkeinoista.

Näiden lisäksi kaduilla ja toreilla esiintyy erilaisia soittajia, isojakin kokoonpanoja, ainakin yksi sirkustemppuilija, muotokuvamaalareita ja pilakuvan piirtäjiä ja ties mitä. Yksi mies pukeutuu merirosvoksi ja poseeraa lasten kanssa valokuvissa, toisella on kaksi papukaijaa, joiden kanssa hän kuvaisi turisteja.
Kyllä täällä rahoistaan pääsee eroon halutessaan, vaikkei tekisi muuta kuin kävelisi kadulla ja antaisi jokaiselle yrittäjälle euron-pari.

Kadun kansaa II: Kerjäläiset

Oma lukunsa ovat sitten ne, jotka eivät myy, letitä eikä esiinny, vaan yksinkertaisesti vain pyytävät rahaa. On sotkuisen näköisiä miehiä, jotka irottavat "puujalkansa" siihen viereensä rahantarpeensa todistamiseksi. Ja on pari-kolme nuorehkoa naista, joilla on samanlainen printattu kyltti, jossa sanotaan kahdella kielellä (englanti + espanja) ettei heillä ole työtä, ja he tarvitsevat rahaa lastensa elättämiseksi. Yksi näistä äideistä istuu melko vakituisesti suomalaisten käyttämän kirkon ovella.

Ihmettelin kovasti, voiko olla totta, että EU-maassa jonkun tilanne on niin onneton, että pitää turvautua kerjäämiseen. (Nämä äidit ainakin vaikuttavat ihan aidoilta espanjalaisilta.) Kyselinkin sitä suomalaisilta, mutta vastaus tuntui riippuvan lähinnä vastaajan sukupuolesta: miehet suhtautuvat kyynisesti ja sanovat, että siinä on jotain rikollisuutta takana tms. "Ei ne itselleen kerjää, siellä on takana joku muu joka kerää rahat." Naiset taas ovat helläsydämisempiä - tai hyväuskoisempia - ja sanovat, että kyllä täällä on oikeasti hyvin köyhissä oloissa eläviä perheitä. Heitä on autettu myös seurakunnan kautta, yhteistyössä paikallisen katolisen srk:n kanssa.

Tuumasin että jos tuo nuori äiti tuossa oikeasti murehtii, mistä saisi lapsilleen ruokaa illlaksi, niin onhan se ihan kamalaa, että me rikkaat ja lihavat turistit vain kävelemme ohi... Niinpä aloin antaa jonkin kolikon aina ohi mennessäni. En usko, että siellä on takana ketään "muuta" joka keräisi rahat. Eivät kai nämä aikuiset ihmiset istuisi siinä kerjäämässä elleivät itse saisi siitä mitään? Eikä niissä vähissä kolikoissa ole paljon jakamista. Päätin että minä ainakin annan rahaa, mieluummin annan muutaman euron sellaiselle joka ei sitä oikeastaan tarvitse kuin olen antamatta sille, joka todella tarvitsee.

Suomalainen kirkkokansa veisaa Maa on niin kaunis aina lopuksi kirkon ulkopuolella.
Kerjäläisäiti näkyy kuvan oikeassa reunassa.
(kuva: Robert Lindholm)

Nyt tuo nuori äiti on jo alkanut tulla tutuksi. "Juttelemme" aina tavatessa, vaikkei meillä oikeastaan edes ole yhteistä kieltä. Ymmärrän jonkin verran mitä hän selittää espanjaksi, mutta en osaa vastata paljon muuta kuin "si" tai "no". Mutta sen verran mä olen saanut selville, että hän asuu tuossa lähikylässä, hänellä on kaksi lasta, 4v. poika ja 2v. tyttö. Aviomiehestä en tiedä, mutta lapsia hoitaa kuulemma äidin sisko sillä aikaa kun äiti istuu kaupungissa kerjäämässä. Hänkin tietää minusta jo, minkäikäiset lapset mulla on, että olen eronnut yms.

Jouluksi ostin vähän karkkia ym. hänen lapsilleen, ja loppiaisen aattona hän valitti, kuinka pahalta tuntui, kun ei ollut rahaa ostaa lapsille lahjoja. Kun Kuninkaat tulevat niin näyttävästi kylään ja kaikki lapset saavat niiltä lahjoja, eivätkä hänen lapsensa saa mitään... Niinpä mä kävin ostamassa kummallekin pienen paketin, mitä nyt noista turistikaupoista saa. Ainakin äiti oli kovin kiitollisen oloinen paketeista, ja sellaiset nyt tuskin menee millekään "mafiapomolle" joka väijyy näiden kerjäläisten selän takana...

Kerran heitin puolileikilläni, että hänen pitäisi opettaa mulle espanjaa, kun mä osaan sitä niin hirveän vähän. Mutta hän totesi siihen, ettei osaa lukea eikä kirjoittaa. Miten se on  mahdollista?? Hän sanoo olevansa 25-vuotias ja vaikuttaa ihan normaalilta ja terveeltä ihmiseltä! Minunhan pitäisi opettaa hänet lukemaan, eihän hän muuten ikinä saa töitä! Mutta ei se taitaisi oikein onnistua espanjaksi... Voiko täällä oikeasti olla vielä tällaista elämää?

Ihan luvallista ei kerjääminenkään ilmeisesti ole, sillä kerran kun juttelimme siinä kirkon ovella, äiti huomasi poliisin ja hävisi vilauksessa paikalta. Minä jäin siihen katselemaan kirkkoa ja yritin näyttää viattomalta turistilta. Erän saksalainen nainen tuli kysymään, tunnenko tuon rouvan, mutta sillä hetkellä en valitettavasti ymmärtänyt ollenkaan saksaa, kun se poliisikin seisoi vielä siinä vieressä... Tiedä sitten, mitä naisella olisi ollut sanottavaa (tai kysyttävää).

(Tänään ymmärsin taas saksaa, kun yksi toinen rouva ihmetteli, miksi minä sain rahaa pankkiautomaatista ja hän ei. Näytin että mulla on täkäläisen pankin kortti, ja neuvoin hänet toiselle automaatille. Hän puhui saksaa ja minä vastasin englanniksi ja ymmärsimme hyvin toisiamme.)

Kadun kansaa I: Kaupustelijat

Puertossa on ainakin kolme "ammattikuntaa" jotka pyrkivät saamaan elantonsa kadulta: kaupustelijat, kerjäläiset ja elävät patsaat - niin ja näihin voisi ehkää liittää muusikot ynnä muut monenlaiset esiintyjät.

Kaupustelijat ovat enimmäkseen Senegalista tai muualta Afrikasta tulleita enemmän tai vähemmän laittomia maahanmuuttajia. Silloin kun olin täällä Pertun kanssa yhdeksän vuotta sitten, nämä afrikkalaiset ilmestyivät katukuvaan heti pimeän tultua ja haihtuivat välittömästi, jos poliisi tuli lähelle. Päivisin heitä ei juuri näkynyt, ei kaupustelemassa eikä muutenkaan.

Nyt asenteet ovat ilmeisesti muuttuneet. Edelleen kaikki kauppatavara kannetaan laatikoissa tai suurissa nyyteissä, jotka on helppo kietaista kokoon ja siirtää paikasta toiseen. Mutta nyt kauppaa tehdään ihan avoimesti päivänvalollakin, joukossa on myös naisia ja joillakin jopa lapsia mukana. Miehet myyvät kelloja, aurinkolaseja, laukkuja, koruja yms. Osa naisista myy samanlaisia tuotteita, osa tekee afrolettejä turisteille.

Yksi miehistä oli kertonut suomalaiselle tutulleni, että hän on jo syntynyt täällä, vanhemmat ovat tulleet aikoinaan Senegalista, mutta silti he eivät saa kansalaisuutta, eivät pääse kouluun, eivät saa terveydenhoitoa jne. Eli ovat niitä ns. paperittomia. On sekin aika surkea elämänkohtalo. Siellä on paljon nuoria aikusia, jotka voivat olla ties kuinka fiksuja ja ahkeria, voisivat opiskella kunnon ammatin, perustaa perheen ja ties miten paljon hyödyttää yhteiskuntaakin - jos se vain sallittaisiin. Nyt mustia näkee tuskin ollenkaan edes tarjoilijoina tms. "kunnon töissä".

Tietysti tuo kertomus helläsydämiselle suomalaisturistille sisälsi rahanpyynnön, niin että ihan kaiken todenperäisyydestä ei voi olla varma... Mies sanoi, että hänen veljellään on paha hammastulehdus, joka voi johtaa verenmyrkytykseen (miten se suomalainen ymmärsi tän kaiken espanjaksi??) mutta julkiseen hoitoon ei pääse. Leikkaus maksaisi kuulemma 60 euroa. Tietenkin suomalainen mietti, että eipä tuo olisi mahdoton summa, jos sillä pelastaisi ihmishengen... Mutta hän haluaisi sitten kyllä nähdä veljen sekä ennen että jälkeen leikkauksen. Ei siitä tainnut kauppoja tulla ennen kuin suomalaisen loma jo loppui. Inhottavaa, kun pitää kaikkea epäillä!

Itse asiassa kävi mielessäni Kolmen Kuninkaan kulkuetta katsellessa, mistä se musta "kuningas" oli löydetty. Olikohan hänkin yksi katukaupustelijoista, vai onko täällä yksi "edustusmusta", jolle suodaan tällainen kunnia?

Loro Parquessa, IV :)

Nyt juhlakauden jälkeen olen pysytellyt enimmäkseen kotona. Välillä on sataa rotkottanut koko päivän, enkä ole nokkaani ulos pistänyt. Välillä taas aurinko porottaa niin että istuskelen bikinisilläni parvekkeella ja tulen sisälle vain syömään, kun en viitsi kattaa ruokia siihen paahteeseen.

Yhtenä päivänä kävin kuitenkin Loro Parquessa, kun eräs tuttu porvoolainen perhe oli täällä lomailemassa. Se oli neljäs käyntini 'Lorossa' tähän mennessä - olenko tullut maininneeksi että sen on mun suosikkikohde täällä? ;) Mulla on sinne vuosilippu, jotta voin viedä kaikki vieraani sinne, ja välillä käydä ihan muuten vaan. (Vuosilipun hinta oli vähän vähemmän kuin kaksi kertalippua!)

Meitä oli siis perheen isä ja äiti, neljä lasta, täti, isoisä ja minä = yhdeksän persoonaa. Voi sitä vessassakäyntien määrää! Tuntui että puolet ajasta meni kaikenlaiseen säätämiseen: kenellä on nälkä, kenellä vessahätä, kuka haluaa minnekin seuraavaksi... Ihmeekseni huomasin, että se oli mulle suorastaan virkistävää! Kun on niin paljon liikkunut yksin, oli oikein hauskaa olla välillä isossa porukassa. Perheen äidin kanssa tosin juttelimme, että hän voisi jäädä tänne toiseksi viikoksi mun luokse lepäämään lomasta...

Illalla kävimme vielä syömässä Maijan ja Heikin kanssa, he kun ovat sukua näille porvoolaisille. Silloin meitä oli siis yksitoista sen pöydän ympärillä. Juttua riitti kolmisen tuntia, ja ihmeen hyvin lapsetkin jaksoivat, vaikka olivat jo riehuneet kuusi tuntia Loro Parquessa, ja uimaankin olisi vielä tehnyt mieli.

Puolivälissä

Havaitsin tässä juuri, että oleskeluni Puertossa on nyt puolessa välissä. Tulin tänne lokakuun alkupäivinä ja lähden luultavasti huhtikuun alussa. Siis kolme kuukautta takana ja toiset kolme edessä. Aika paljon ehtii vielä!

Reyes eli Kuninkaat

Ne kolme kuuluisaa kuningasta, itämaan tietäjät, saapuivat illalla kaupunkiin komean kulkueen saattelemina.

Mulla oli sellainen käsitys, kaupungin matkailutoimiston julkaisemasta esitteestä muodostettu, että kulkue lähtee klo 19. Niinpä asettauduin noin kymmentä vaille seitsemän kadun reunaan odottamaan, samoin kuin moni muukin. Vielä kahdeksaan mennessä ei kulkueesta ollut näkynyt vilaustakaan, mutta yleisöä kertyi koko ajan lisää. Pikkulapset juoksentelivat kadulla, kun kerrankin oli tilaa ja vapaus juoksennella, aikuiset seisoivat iloisesti jutellen, joidenkin isojen lasten näin pelaavan kännyköillään. Kukaan ei katsonut kelloa eikä kenelläkään ollut kiire minnekään, sellainen olisi ollut ihan  turhaa pohjoiseurooppalaista nipotusta...

Kun kulkue sitten vihdoin tuli, olin minäkin sitä mieltä, että kannatti odottaa. Ensimmäisenä tuli - niin kuin loogista on - suuri, valaiseva tähti, jota kuninkaat/tietäjät sitten seurasivat. Tähden ympärillä liihotteli joukko enkeleitä, jotka jakoivat lapsille tähtiä (ihan vaan pahvista askarreltu tähti tikun nokassa) joita he saisivat sitten heilutella kuninkaille. Aika monet isotkin ihmiset tavoittelivat tähtiä ja olivat niistä kovasti innoissaan.

Seuraavaksi kulkueessa tulivat postinkantajat mopoineen, sitten paloauto, erilaisia soittokuntia, satuolentoja (mm. Lumikki ja seitsemän kääpiötä) jne. Väkeä riitti jos jonkinlaista, ja kaikki heittelivät yleisön sekaan karkkeja kuin meikäläisissä penkkariajoissa. Paitsi että näiden karkkien paperissakin oli kolmen kuninkaan kuva ja toisella puolella toivotettiin Felises Fiestas. Ja koko ajan soi musiikki kovaa, välillä enemmän "diskoa", välillä ihan rokkia.

Sitten alkoivat vihdoin tulla itse kuninkaat. Jokaisella kuninkaalla oli mukanaan melkoinen joukko hoviväkeä. Yhdellä oli hevonen, toisella kameli ja kolmannella norsu, aivan legendan mukaan. Tosin kuninkaat itse matkustivat komeissa vaunuissa ja näitä eläimiä (ei sentään eläviä!) taluttivat hovipojat. 

Samoin kaikkia lahojaja kantoivat hovipojat ja -tytöt. Jeesuksellehan heillä oli tuomisinaan kultaa, suitsuketta ja mirhaa, mutta niiden lisäksi kulkueessa kuljetettiin isoja vaunuja täynnä "lahjapaketteja" Puerton lapsille. Viimeisenä kulkueessa kuljetettiin kokonaista sfinksiä!

(Niin ja tietenkin kuninkaat perinteen mukaisesti edustivat kolmea eri maanosaa ja kolmea eri elämänvaihetta: Kaspar oli valkoinen ja vanhin, Melchior kai aasialainen ja mies parhaassa iässään, Balthasar afrikkalainen nuorukainen.)

Otin suunnilleen sata valokuvaa, mutta suurin osa niistä on tietenkin ihan käyttökelvottomia, koska oli pimeä ilta, ja kaikki liikkuivat koko ajan. Salamasta ei ole mitään iloa tuollaisessa mittakaavassa, ja pitkällä valoitusajalla sain kuvaan vain paljon värikkäitä valojuovia.

Kuljettuaan kaupungin läpi kuninkaat päätyivät - luonnollisesti - seimelle, kaupungintalon edustalla olevalla Plaza Europalla. Tulin sinne sen verran myöhässä, etten päässyt näkemään, mitä seimen äärellä tapahtui (väkeä oli tietenkin joka paikka täynnä) mutta Disney-elokuvien musiikki siellä ainakin soi hempeästi. Käytyään kumartamassa vastasyntynyttä Kuningasta, nämä kolme maan ääristä tullutta kapusivat kaupungintalon parvekkeelle ja puhuivat sieltä kansalle. Siitä en ymmärtänyt mitään, mutta kun pormestari (?) sitten aloitti: - Kiitän kaikkien Puerto de la Cruzin tyttöjen ja poikien puolesta... niin sen minäkin sentään ymmärsin. 

Pitkän puheensa päätteeksi pormestari antoi kuninkaille suuren avaimen, jolla he ilmeisesti pääsivät kaikkiin Puerton koteihin. Sillä yön aikana he ovat tehneet tärkeän salaisen työnsä, ja tämä aamuna lasten herätessä kuninkaiden jättämät lahjat odottivat heitä sängyn vieressä!

Meidän pihalla on tänään ajeltu fillarilla siihen malliin, että ainakin yksi onnellinen taisi saada polkupyörän kilteiltä kuninkailta. 

Kaiken turistihulinan jälkeen olen pysytellyt enimmäkseen kotona, siis myös syönyt kotona. Ei hullumpi vaihtoehto sekään, vai mitä?

Juhlakaudesta on jäljellä vielä loppiainen eli kolmen kuninkaan juhla. Seuraava turistikausi mulle koittaa helmikuussa, kun saan tänne hiihtolomalaisia Porvoosta ja Lahdesta.

Hyvää uutta vuotta!

Vuoden vaihtumista juhlittiin Puertossa näyttävästi ja varsinkin kuuluvasti. Ilmeisesti kaikki juhlinta oli keskittynyt Charcon aukiolle (Maijan ja Heikin ikkunan alle), ainakin kun kävelin sinnepäin seitsemän maissa, muu kaupunki vaikutti tosi hiljaiselta. Charcolla oli kyllä meno päällä jo siihen aikaan, mutta varsinainen juhliminen keskittyi aamuyön puolelle. Elävä musiikki alkoi varta vasten pystytetyllä lavalla vasta klo 23 (ja jatkui Maijan kertoman mukaan klo 6 asti). Keskiyöllä nähtiin komea ilotulitus rannassa aukion lähellä, ja kirkonkellot soittivat uuden vuoden alkaneeksi. Ihmisiä oli liikkeellä aivan valtavasti, siellä poksauteltiin cava-pulloja ja syötiin "onnea tuottavat" rypäleet, yksi kullekin tulevan vuoden kuukaudelle, tanssittiin kaduilla jne. Sen sijaan ihmisillä ei ollut omia ilotulitteita ainakaan Charcolla, en sitten tiedä miten esim. muissa kylissä. Muutamilla nuorilla oli kovaäänisiä paukkuja, joista tuli vain se ääni, ei muuta. Siihen aikaan kun mä jonotin taksia kotiin (jotain klo 1-2) tuli vielä jatkuvalla syötöllä kaupunkiin päin autoja, jotka toivat nuoria juhlimaan. Keskiyön hetki oli ilmeisesti vietetty kotona perheen kanssa, ja sen jälkeen isukki tai äiti ajoi tyttönsä (enimmäkseen tuntuivat olevan tyttöjä!) kaupungille juhlimaan kavereiden kanssa.