Kadun kansaa II: Kerjäläiset

Oma lukunsa ovat sitten ne, jotka eivät myy, letitä eikä esiinny, vaan yksinkertaisesti vain pyytävät rahaa. On sotkuisen näköisiä miehiä, jotka irottavat "puujalkansa" siihen viereensä rahantarpeensa todistamiseksi. Ja on pari-kolme nuorehkoa naista, joilla on samanlainen printattu kyltti, jossa sanotaan kahdella kielellä (englanti + espanja) ettei heillä ole työtä, ja he tarvitsevat rahaa lastensa elättämiseksi. Yksi näistä äideistä istuu melko vakituisesti suomalaisten käyttämän kirkon ovella.

Ihmettelin kovasti, voiko olla totta, että EU-maassa jonkun tilanne on niin onneton, että pitää turvautua kerjäämiseen. (Nämä äidit ainakin vaikuttavat ihan aidoilta espanjalaisilta.) Kyselinkin sitä suomalaisilta, mutta vastaus tuntui riippuvan lähinnä vastaajan sukupuolesta: miehet suhtautuvat kyynisesti ja sanovat, että siinä on jotain rikollisuutta takana tms. "Ei ne itselleen kerjää, siellä on takana joku muu joka kerää rahat." Naiset taas ovat helläsydämisempiä - tai hyväuskoisempia - ja sanovat, että kyllä täällä on oikeasti hyvin köyhissä oloissa eläviä perheitä. Heitä on autettu myös seurakunnan kautta, yhteistyössä paikallisen katolisen srk:n kanssa.

Tuumasin että jos tuo nuori äiti tuossa oikeasti murehtii, mistä saisi lapsilleen ruokaa illlaksi, niin onhan se ihan kamalaa, että me rikkaat ja lihavat turistit vain kävelemme ohi... Niinpä aloin antaa jonkin kolikon aina ohi mennessäni. En usko, että siellä on takana ketään "muuta" joka keräisi rahat. Eivät kai nämä aikuiset ihmiset istuisi siinä kerjäämässä elleivät itse saisi siitä mitään? Eikä niissä vähissä kolikoissa ole paljon jakamista. Päätin että minä ainakin annan rahaa, mieluummin annan muutaman euron sellaiselle joka ei sitä oikeastaan tarvitse kuin olen antamatta sille, joka todella tarvitsee.

Suomalainen kirkkokansa veisaa Maa on niin kaunis aina lopuksi kirkon ulkopuolella.
Kerjäläisäiti näkyy kuvan oikeassa reunassa.
(kuva: Robert Lindholm)

Nyt tuo nuori äiti on jo alkanut tulla tutuksi. "Juttelemme" aina tavatessa, vaikkei meillä oikeastaan edes ole yhteistä kieltä. Ymmärrän jonkin verran mitä hän selittää espanjaksi, mutta en osaa vastata paljon muuta kuin "si" tai "no". Mutta sen verran mä olen saanut selville, että hän asuu tuossa lähikylässä, hänellä on kaksi lasta, 4v. poika ja 2v. tyttö. Aviomiehestä en tiedä, mutta lapsia hoitaa kuulemma äidin sisko sillä aikaa kun äiti istuu kaupungissa kerjäämässä. Hänkin tietää minusta jo, minkäikäiset lapset mulla on, että olen eronnut yms.

Jouluksi ostin vähän karkkia ym. hänen lapsilleen, ja loppiaisen aattona hän valitti, kuinka pahalta tuntui, kun ei ollut rahaa ostaa lapsille lahjoja. Kun Kuninkaat tulevat niin näyttävästi kylään ja kaikki lapset saavat niiltä lahjoja, eivätkä hänen lapsensa saa mitään... Niinpä mä kävin ostamassa kummallekin pienen paketin, mitä nyt noista turistikaupoista saa. Ainakin äiti oli kovin kiitollisen oloinen paketeista, ja sellaiset nyt tuskin menee millekään "mafiapomolle" joka väijyy näiden kerjäläisten selän takana...

Kerran heitin puolileikilläni, että hänen pitäisi opettaa mulle espanjaa, kun mä osaan sitä niin hirveän vähän. Mutta hän totesi siihen, ettei osaa lukea eikä kirjoittaa. Miten se on  mahdollista?? Hän sanoo olevansa 25-vuotias ja vaikuttaa ihan normaalilta ja terveeltä ihmiseltä! Minunhan pitäisi opettaa hänet lukemaan, eihän hän muuten ikinä saa töitä! Mutta ei se taitaisi oikein onnistua espanjaksi... Voiko täällä oikeasti olla vielä tällaista elämää?

Ihan luvallista ei kerjääminenkään ilmeisesti ole, sillä kerran kun juttelimme siinä kirkon ovella, äiti huomasi poliisin ja hävisi vilauksessa paikalta. Minä jäin siihen katselemaan kirkkoa ja yritin näyttää viattomalta turistilta. Erän saksalainen nainen tuli kysymään, tunnenko tuon rouvan, mutta sillä hetkellä en valitettavasti ymmärtänyt ollenkaan saksaa, kun se poliisikin seisoi vielä siinä vieressä... Tiedä sitten, mitä naisella olisi ollut sanottavaa (tai kysyttävää).

(Tänään ymmärsin taas saksaa, kun yksi toinen rouva ihmetteli, miksi minä sain rahaa pankkiautomaatista ja hän ei. Näytin että mulla on täkäläisen pankin kortti, ja neuvoin hänet toiselle automaatille. Hän puhui saksaa ja minä vastasin englanniksi ja ymmärsimme hyvin toisiamme.)