Karnevaaliohjelma

Karnevaalien aika lähestyy... Tässä ihan vain näytteeksi Suomi-kerhon sivuilta kopiotu karnevaalien ohjelma. Kaikki tapahtuu siis ulkona, kaupungin kaduilla ja toreilla. 

Lauantai, 22 helmikuuta kello 11.00 Vanhojen autojen esittely “Mercedes”.

Sunnuntai, 23 helmikuuta kello 17.00 Lapsi karnevaalikuningattaren valinta.

Torstai, 27 helmikuuta kello 21.00 Karnevaalikuningattaren valinta.

Lauantai, 1 maaliskuuta
kello 20.30 Karnevaalikulkue.
kello 22.30 Suuret karnevaalitanssiaiset.

Sunnuntai, 2 maaliskuuta
kello 11.30 Lasten koreografisia esityksiä.
kello 11.30 Lasten “Murga” karnevaalilauluesityksiä.
kello 12.00 Lasten karnevaalipukukilpailu.
12.00-19.00 “Puretas Party”.
kello 13.00 Lasten koreografisia esityksiä ja palkintojenjako.
16.00-18.00 Puertódromo. Karnevaalikuoroesityksiä.
kello 19.30 Aikuisten karnevaalikuoroesityksiä.
kello 19.30 Aikuisten koreografisia esityksiä.
kello 20.00 Aikuisten karnevaalipukukilpailu.
kello 20.30 Fanfaariesityksiä y aikuisten karnevaalipukukilpailun palkintojenjako.
21.00-00.00 Karnevaalikarkelot.

Maanantai, 3 maaliskuuta
kello 18.30 “Käärmeen tappo” rituaalin esittely.
kello 20.30 Murga -esittely.
kello 22.30 Suuret karnevaalitanssiaiset.

Tiistai, 4 maaliskuuta
kello 14.00 XLII Vanhojen autojen ralli.
kello 20.00 Aikuisten ja lasten koreografisten ryhmien sekä karnevaalikuorojen esittely.
kello 22.30 Karnevaalikarkelot.

Keskiviikko, 5 maaliskuuta
kello 12.00 Karnevaalisardiinin esittely.
kello 21.30 Sardiinin hautajaiset.  Lopuksi ilotulitus ja sardiinin poltto.
kello 23.30 Suuret karnevaalitanssiaiset.

Perjantai, 7 maaliskuuta
kello 20.00 Ilmoittautuminen ja korkojen mittaus Miesten XX korkokenkämaratoniin.
kello 22.00 Miesten XX korkokenkämaraton “Mascarita Ponte Tacón”.
kello 00.00 Suuret karnevaalitanssiaiset.

Lauantai, 8 maaliskuuta
kello 16.00 Pääkulkue.
kello 20.00 Suuret karnevaalitanssiaiset.

Sunnuntai, 9 maaliskuuta
kello 12.00 Karnevaaliryhmien esityksiä.
15.00-19.00 Tanssiaiset. 

Viininsitomistalkoissa

Tuulan ja Villen viininsitomistalkoot pidettiin eilen. Paikallinen isäntä oli leikannut köynnökset valmiiksi, ja meidän tehtävämme oli sitoa rangat tiukkoihin nippuihin niin, etteivät uudet kasvavat versot pääse roikkumaan alaspäin ja rypäletertut lojumaan maassa.

Leikatut rangat...

... ja sidotut.

Sitomiseen käytettiin luonnon niintä, joka maatuu aikanaan, kun on tehtävänsä tehnyt. Ei niitä ihan joka paikasta noin tiuhaan tarvinnut sitoa kuin kuvassa, mutta tuosta kohtaa nyt sattui saamaan sopivan kuvan. 

Rangat näyttivät maallikon silmiin aika kuolleilta, mutta olihan siellä paljon silmuja, kun tarkemmin katsoi. Varsia sai myös taivutella ihmeen kovaa, eikä ne napsahtaneet poikki, vaikka näyttivät niin kuivilta.

Meitä oli isäntäväen lisäksi neljä talkoolaista, ja jokainen otti oman rivinsä ja alkoi sitoa. Iiris ja minä tulimme kuitenkin aika pian siihen tulokseen, että on hankalaa puristaa varsia tiukkaan nippuun yhdellä kädellä (siinä tarvittiin voimaa!) ja tehdä solmua toisella, ja niinpä me aloimme tehdä yhteistyötä: toinen puristi ja toinen solmi. Sillä tavalla homma eteni sujuvasti. Aina uuden rivin päässä vaihdettiin osia.

Aluksi sää oli oikein hyvä: lämmintä, ei sadetta, ei tuulta, ei paahtavaa aurinkoakaan. Mutta jossain vaiheessa pilvet ympäröivät meidät (olimmehan 500 metrin korkeudessa!) inhottavalla kostealla kylmyydellään, joka tunkeutui kaikkien vaatteitten sisälle.

Onneksi kyseessä olivat suomalaiset viininsitomistalkoot! Työn touhussa meni kolmisen tuntia, sen jälkeen syötiin lämmintä lihasoppaa ja ruisleipää, ja lämmitettiin SAUNA. Saunassa tuli niin autuaan lämmin ja rentoutunut olo, että olisin takuulla nukahtanut kuin pieni possu, jos vain olisin mennyt pitkälleni. Mutta vielä paistettiin terassilla letut, jotka nautittiin suomalaisen mustikkahillon kera ennen kotiin lähtöä. 

Olipa taas ihana päivä! Samalla sain taas lisää vinkkejä, missä kannattaa vielä käydä, kun aikaa on vielä yli viisi viikkoa. Kaikki muut mukana olleet lähtevätkin jo kolmen viikon päästä. Muuttolinnut alkavat palailla Pohjolaan.

Ville jutteli sujuvastin espanjaksi naapurin isännän kanssa,
joka puuhaili yksin omassa viinitarhassaan koko pitkän päivän.
Toisessa naapurissa istutettiin perunaa - helmikuussa!

Hiihtolomalaisia

Neljän pitkän kuukauden odotuksen jälkeen koitti vihdoin se päivä, että Jari ja pojat saapuivat tänne "hiihtolomalle".

Ensimmäinen lomapäivä meni melkein matkan rasituksista toipumiseen. Pojat olivat olleet aamupäivällä vielä koulussa, lento lähti Helsingistä illan suussa ja oli Teneriffalla keskellä yötä, eli mun asunnolle he pääsivät noin klo 3 aamuyöllä Suomen aikaa. Aamulla ei kukaan hihkunut innosta lähteä seikkailemaan ympäri saarta...

Lauantaina satoi ja myrskysi koko päivän, sen onneksi tiesimme etukäteen ja osasimme varautua. Koko päivä meni sisällä, laitettiin ruokakin kotona (siis Jari laittoi), katsottiin telkkaria ja pojat pelasivat koneillaan, ja syötiin kassillinen kaikenlaisia herkkuja ja naposteltavia.

Sunnuntaina iski Taaviin ja minuun vatsatauti, se päivä meni yökkäillessä. (Ei johtunut liiasta herkuttelusta, vaan oli ihan oikea tautipöpö.) Seuraavakin päivä meni melkein voimia kootessa, vasta iltapäivällä päästiin vähän liikkeelle. Ja tiistaina pitikin jo pakata, keskiviikkona ukkelit lähtivät aamuyön pimeydessä ensin taksilla, sitten kahdella bussilla kohti lentokenttää ja kaukaista Suomea.

No, ehdittiin me sentään vähän muutakin. Loro Parque oli taas menestys, siellä kierreltiin kuusi tuntia, eikä kukaan kertaakaan sanonut, että väsyttäisi tms. Katsottiin kaikki esitykset, ja Jaakko pääsi jopa "avustajaksi" papukaijaesityksessä. Katandra Treetops kierrettiin kahteen kertaan ja katseltiin upeita lintuja lähietäisyydeltä. Delfiiniesitys oli tällä kertaa jotenkin vaisu, mutta tulihan siinäkin muutama komea temppu.

Uimaankin päästiin, kun kyläilimme naapurien uima-altaalla. Taavi pulahti kyllä meidänkin altaassa, mutta vesi oli kuulemma "jääkaappikylmää". Naapurin altaassa on lämmitetty vesi, ja siellä me pulikoimme kaikki neljä.

Tietenkin kierreltiin myös kaupungilla, ihmeteltiin eläviä patsaita, syötiin monet jätskit, ihailtiin suuria aaltoja, ja kumpikin poika sai ison matkamuiston, ihan toiveittensa mukaan: Taaville djembe-rumpu ja Jaakolle kauko-ohjattava helikopteri. Aurinkoakin saatiin sentään sen verran, ettei ne tainneet ihan yhtä kalpeina palata Suomeen kuin sieltä tulivat. Toivottavasti oli mielikin vähän virkistynyt!

Totuus kerjäläisäidistä

Olen kysellyt tuota kerjäläisasiaa monilta, ja nyt tällä Tuulalla, joka on asunut täällä 15 vuotta, oli niin pätevät argumentit, että uskon löytäneeni totuuden asiasta:
1) Kukaan espanjalainen ei näe nälkää. Espanjalaisilla on niin vahva perheen ja suvun tukiverkosto, että niin  kauan kuin yhdelläkin on töitä, kukaan ei näe nälkää.
2) Kukaan espanjalainen ei voi olla luku- ja kirjoitustaidoton. Jos nainen on 25-vuotias, niin kuin sanoo olevansa, hän on syntynyt 1980-90-lukujen vaihteessa, ja silloin täälläkin on jo ollut oppivelvollisuus. Hankalimpien matkojen päästä on järjestetty jopa koulukuljetus.
3) Kerjääminen on vain pari vuotta vanha ilmiö täälläkin. Ennen täällä kerjäsi vain yksi vanha mummeli Santa Cruzissa, ja hänellekin kysymys taisi olla enemmän "kaupungille menemisestä" ja ihmisten näkemisestä kuin rahasta.
4) Lasten lääkeistä ei tarvitse maksaa kuin yhden euron reseptimaksu. Kerran nimittäin tuo äiti pyysi minulta viittä euroa lapsensa lääkeitä varten, ja kun olin antanut rahan, seuraavalla kerralla näin, että äidin tukka oli värjätty... Sinne meni mun "lääkerahat".
5) Kerjäläiset ovat romanialaisia, ihan niin kuin Helsingissä ja Tukholmassakin. Siinä tapauksessa mun on helppo uskoa, että taustalla onkin joku "työnantaja", joka kerää rahat. Itse asiassa tuo nainen on puhunutkin kerjäämisestä "töihin tulemisena".
Minun silmäni ei erota romanialaista espanjalaisista pelkän ulkonäön perusteella, eikä mun korvani kuule, puhuuko hän espanjaa vieraalla korostuksella. Espanjaa hän kuitenkin puhuu.

Siis huijausta.

Tietenkin, voihan se silti olla totta, että hänellä on lapsia. Ja lapsilla voi olla nälkä ja kuumetta ja ripulia ja mitä kaikkea hän onkaan kertonut. Tosin hän ei ole missään vaiheessa sanonut, mitä lapset tykkäsivät mun antamista "loppiaislahjoista" - enkä minä ole osannut kysyä. Ehkä hän silloinkin olisi ottanut mieluummin rahaa "lahjoja varten" kuin jotain leluja...

Joka tapauksessa hänen elämänsä on niin huonolla mallilla, että hän yrittää elättää itseään kerjäämällä. Ja se pitää paikkansa edelleen, että hänen pitäisi opetella lukemaan ja kirjoittamaan saadakseen kunnollista työtä!
Mielelläänhän tuota auttaisi elämässä eteenpäin, jos vain tietäisi, miten...

Kävin kylässä

Kävin eilen kylässä suomalaisen pariskunnan luona, joka on asunut enimmäkseen täällä viimeiset 15 vuotta. Sain niin paljon uutta sulateltavaa, etten meinannut unta saada illalla.

Ensin kävimme syömässä yhden Orotavan kylän guachinchessa. Guachinche on sana, jota ei löydy edes sanakirjoista, koska koko ilmiö tunnetaan vain Kanarialla - tarkemmin sanottuna vain Teneriffalla - itse asiassa vain Teneriffan pohjoisrannikolla. Se tarkoittaa pientä yksityistä ravintolaa, joka on usein avoinna vain osan vuodesta. Guachinchessa myydään nimittäin vain talon omaa viiniä, ja kun viini loppuu, paikka suljetaan. Toki vettäkin saa, ja virvoitusjuomia, mutta ostoviinin myyminen on kielletty. Joku oli saanut kovat sakot ja suljettu määräajaksi, koska oli myynyt kaupan viiniä. Yleensä guachinche on autotallissa tai vastaavassa tilassa, ulkoapäin siis tosi koruton.

Pöydän takana meidän isäntäväki Ville ja Tuula, etualla Heikki ja Maija.

Viinin seuraksi myydään ruokaa, mutta mitään ruokalistoja ei ole, eikä saakaan olla. Guachinchessa saa olla tarjolla kolme ruokalajia, ja niitä sitten syödään jos jotain halutaan. Tosin tuolla eilisessä oli kyllä muutama laji enemmän. Salaattia siellä ei ollut ollenkaan, vaan lihaa, makkaraa, kanaa ja munia, kaikki ranskalaisten kanssa. Ja kaikki tosi hyvää! Makkarat + kastike oli aika kaukana suomalaisesta nakkisoosista, ja suurinta herkkua oli se kananmunasörsseli, huevos con tambien. Siinä oli ihana kastike!

Huevos con tambien.
Lautaset tuodaan keskelle pöytää, ja koko seurue voi popsia samalta lautaselta,
tai pyynnöstä saa kyllä ihan omatkin lautaset kaikille.

Söimme viisi lautasellista tyhjiksi (kaikki saivat masunsa ihan täyteen!) joimme kaksi litraa talon viiniä sekä vettä ja yhden oluen, ja koko seurueen lasku oli 37 euroa.

Ruoan jälkeen ajelimme lisää ylämäkeen, noin 500 metrin korkeudelle, Tuulan ja Villen kotiin. Se oli kuin suoraan niistä lukuisista kirjoista, joita mä olen lukenut muutosta haaveillessani: suomalainen pariskunta tuli tänne etelään, osti vanhan rapistuneen talon ja puutarhan perikunnalta ja alkoi kunnostaa... Ja kunnostaa... Ja kunnostaa... Talo oli ollut tyhjillään vuosikausia, kaikki puuosat oli tupajumit syöneet, portaille ei juuri uskaltanut astua, puutarha oli yksi suuri tunkio, viiniköynnökset rehottivat ja peittivät kaiken alleen... Mulle näytettin kuvia ja kerrottiin tarinoita alkuajoista talossa, ja mä kuuntelin tietenkin aivan haltioissani. Nyt mä näen omin silmin sen, mistä olen niin kauan lukenut ja haaveillut! Pääsen luultavasti mukaan sitomaan viininvarsia keväämmällä kun ne on leikattu!

Koska talo on niin korkealla, siellä on tietenkin kylmempi kuin täällä kaupungissa. Joinain aamuina mittari on näyttänyt jopa alle 10 astetta. Mutta maisemat ovat upeat! Vasemmalla loistaa Teiden huippu ja koko upeat, vihreät rinteet. Oikealla näkymä jatkuu Orotavan yli Puertoon ja kauas merelle asti. Kirkkaalla säällä näkyy kuulemma La Palman saarelle asti! Kiersimme talon ja puutarhan ja istuskelimme terassilla auringon laskuun asti. Koti oli sisältäkin todella kaunis, mutta en sentään toisten kotona viitsinyt ottaa kuvia. Huoneet olivat pieniä, kaikissa ei edes ikkunaa, ja portaikot sokkeloisia, espanjalaiseen tapaan, mutta sisustuksessa näkyi kyllä suomalaisen isäntäväen käden jälki. Saunankin olivat rakentaneet vanhan keittiön paikalle alimpaan kerrokseen.

Maija poimii tomaatteja, vasemmalla avokadopuu.

Kotiin lähtiessämme saimme vielä mukaamme oman puutarhan strelizia- eli kolibrikukkia, appelsiineja, avokadoja ja tomaatteja suoraan puusta. Olipa ihana kyläreissu!

Vihdoinkin alkaa olla vähän lämpimämpää...