Hiihtolomalaisia

Neljän pitkän kuukauden odotuksen jälkeen koitti vihdoin se päivä, että Jari ja pojat saapuivat tänne "hiihtolomalle".

Ensimmäinen lomapäivä meni melkein matkan rasituksista toipumiseen. Pojat olivat olleet aamupäivällä vielä koulussa, lento lähti Helsingistä illan suussa ja oli Teneriffalla keskellä yötä, eli mun asunnolle he pääsivät noin klo 3 aamuyöllä Suomen aikaa. Aamulla ei kukaan hihkunut innosta lähteä seikkailemaan ympäri saarta...

Lauantaina satoi ja myrskysi koko päivän, sen onneksi tiesimme etukäteen ja osasimme varautua. Koko päivä meni sisällä, laitettiin ruokakin kotona (siis Jari laittoi), katsottiin telkkaria ja pojat pelasivat koneillaan, ja syötiin kassillinen kaikenlaisia herkkuja ja naposteltavia.

Sunnuntaina iski Taaviin ja minuun vatsatauti, se päivä meni yökkäillessä. (Ei johtunut liiasta herkuttelusta, vaan oli ihan oikea tautipöpö.) Seuraavakin päivä meni melkein voimia kootessa, vasta iltapäivällä päästiin vähän liikkeelle. Ja tiistaina pitikin jo pakata, keskiviikkona ukkelit lähtivät aamuyön pimeydessä ensin taksilla, sitten kahdella bussilla kohti lentokenttää ja kaukaista Suomea.

No, ehdittiin me sentään vähän muutakin. Loro Parque oli taas menestys, siellä kierreltiin kuusi tuntia, eikä kukaan kertaakaan sanonut, että väsyttäisi tms. Katsottiin kaikki esitykset, ja Jaakko pääsi jopa "avustajaksi" papukaijaesityksessä. Katandra Treetops kierrettiin kahteen kertaan ja katseltiin upeita lintuja lähietäisyydeltä. Delfiiniesitys oli tällä kertaa jotenkin vaisu, mutta tulihan siinäkin muutama komea temppu.

Uimaankin päästiin, kun kyläilimme naapurien uima-altaalla. Taavi pulahti kyllä meidänkin altaassa, mutta vesi oli kuulemma "jääkaappikylmää". Naapurin altaassa on lämmitetty vesi, ja siellä me pulikoimme kaikki neljä.

Tietenkin kierreltiin myös kaupungilla, ihmeteltiin eläviä patsaita, syötiin monet jätskit, ihailtiin suuria aaltoja, ja kumpikin poika sai ison matkamuiston, ihan toiveittensa mukaan: Taaville djembe-rumpu ja Jaakolle kauko-ohjattava helikopteri. Aurinkoakin saatiin sentään sen verran, ettei ne tainneet ihan yhtä kalpeina palata Suomeen kuin sieltä tulivat. Toivottavasti oli mielikin vähän virkistynyt!