Tänään meidän uima-altaalla näkyy olevan epätavallisen paljon väkeä, yhdeksän ihmistä. Muutamat jopa uivat. Moneen kuukauteen eivät ole uineet muut kuin suomalaiset, mutta nyt siellä pulikoi muitakin.
Myönnetään, kyllä täälläkin on ilmat viilenneet siitä kun tänne tulin, noin kymmenen astetta. Kyllä ne on pitäneet paikkansa, mitä kokeneemmat kertoivat: talveksi kylmenee, asunnossa voi olla viileää, kivilattiat ovat kylmät, illalla kaipaa lämmintä päälle...
Minä vaan en suostunut uskomaan. Tulin tänne nauttiakseni ympärivuotisesta kesästä! Matkalaukussa oli pelkkiä hellevaatteita, ja yhdet farkut, joilla tulin Suomesta. Eilen annoin vihdoin periksi ja kävin ostamassa pitkähihaisen puseron, ja illalla oli kyllä mukavampi istuskella sisällä, kun oli kunnolla lämmin.
Vaikka kesähän tämä tietysti on Suomen mittapuulla mitattuna. Yöllä saattaa "pahimmillaan" käydä +15 asteessa, päivisin on +20:n tienoilla, auringonpaisteessa reilusti kuumempaa. Pilviset ja sateiset päivät ovat viileämpiä, mutta niin kuin Suomen kesässä. Sitä istuu mökissä ja tuumailee, mitä tekis, kun ei oikein uloskaan huvittaisi mennä... Ja sitten jossain vaiheessa menee kuitenkin, eikä siellä olekaan kylmä.
tiistai 31. joulukuuta 2013
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Hyviä ravintoloita
Nuorison kanssa tuli syötyä paljon ravintoloissa ja selvästi "hienommin" kuin yksin ollessa. Maistelimme mm. erilaisia tapaksia ja paellaa, joita ei edes laiteta yhdelle. Tässä muutamia hyviksi havaittuja ravintoloita, jos joku vaikka on tulossa käymään ja haluaa vinkkejä:
Täällä ylhäällä Taoron mäellä:
Blanco Bar, Calle Suiza - hyviä ruokia, ystävällinen palvelu, kaunis miljöö. Täällä nuoret söivät hienon aamiaisenkin, kun palasivat nälkäisinä aamuvarhaiselta surffitunniltaan. Tosin täällä näimme Piritan kanssa myös tarjoilijan painajaisen toteutuvan: tarjoilija kaatoi koko tarjottimellisen mehulaseja, lattia lainehti appelsiinimehua ja lasinsirpaleita ja ainakin yksi asiakas kastui aika pahasti.
Puolessa välissä täältä alas kaupunkiin:
Pastafiori, Carretera Botanico - italialaista ruokaa, tosi hyvää ruokaa ja ystävällinen palvelu, mutta kovin vähän asiakkaita, koska sijainti on huono
Charcon aukiolla:
La Casona - ihania ruokia ainutlaatuisessa miljöössä. Sisustus on luultavasti syntynyt tiimityöskentelyssä, jossa kenenkään ideoita ei ole haluttu lytätä, mutta ruoat ovat tosi maistuvia ja musiikkikin miellyttävää. Erikoisuutena mm. filepihvi, joka tuodaan pöytään kuuman laavakiven päällä ja asiakas saa itse päättää, kuinka kypsäksi sen paistaa.
Mario - edellisen naapurissa, idyllinen sisäpiha, jossa kolmen eri ravintolan pöytiä, kuulemma Puerton vanhin talo
Vanhassa kaupungissa:
Don Camilo - italialainen "pizzeria", kaikki muutkin ruoat tosi hyviä, viihtyisä sijainti pienen aukion laidalla (viileänä iltana huovat asiakkaiden lämpimiksi)
El Padrino, Calle Lomo - Vilin mielestä kaikkien paras liha, ja Piritallekin hyvä kala, vaikka sisustus ei oikein miellyttänyt
Huonoiksi havaittuja, joihin ei kannata eksyä, ovat ainakin:
Marcuesa, hotellin ravintola kirkkoaukiolla - buffet-pöydän pääruokana maustamattomia porsaankyljyksiä, rasvaisia ranskiksia ja vetisiä vihanneksia
La Bodega, rantakadulla (Avenida Colon) suunnilleen merivesialtaiden porttia vastapäätä - ns. musiikki pauhasi kuin diskossa, ruokaa en uskaltanut syödä kyllikseni, koska pelkäsin että siitä tulee huono olo lopuksi iltaa
Chinese Internacional, edellisen yläkerrassa - Vilin mielestä kaikkien aikojen huonoin viini, eikä ruoissakaan paljon ollut kehumista. Sade tuli katosta läpi, mm. sähköjohtoa pitkin ja lampun kautta.
Huomasimme, että musiikki on aika hyvä merkki ravintolan tasosta. Hyvässä ravintolassa soi miellyttävä taustamusiikki, jota soittavat asiansa osaavat muusikot. Jos musiikki pauhaa kuin diskossa, laulaja kirkuu rumasti ja kappalevalinnat vain ovat onnettomia, ei kannata jäädä syömäänkään.
Noin yleisesti ottaen parhaat ravintolat löytyvät Charcon aukiolta ja sen länsipuolelta. Kun asuin ensimmäisen viikkoni kaupungin itäpuolella La Pazissa, aloitin etsintäni aivan väärästä suunnasta.
Mutta nyt aion kyllä vähän aikaa syödä ihan vaatimattomasti kotona!
Täällä ylhäällä Taoron mäellä:
Blanco Bar, Calle Suiza - hyviä ruokia, ystävällinen palvelu, kaunis miljöö. Täällä nuoret söivät hienon aamiaisenkin, kun palasivat nälkäisinä aamuvarhaiselta surffitunniltaan. Tosin täällä näimme Piritan kanssa myös tarjoilijan painajaisen toteutuvan: tarjoilija kaatoi koko tarjottimellisen mehulaseja, lattia lainehti appelsiinimehua ja lasinsirpaleita ja ainakin yksi asiakas kastui aika pahasti.
Puolessa välissä täältä alas kaupunkiin:
Pastafiori, Carretera Botanico - italialaista ruokaa, tosi hyvää ruokaa ja ystävällinen palvelu, mutta kovin vähän asiakkaita, koska sijainti on huono
Charcon aukiolla:
La Casona - ihania ruokia ainutlaatuisessa miljöössä. Sisustus on luultavasti syntynyt tiimityöskentelyssä, jossa kenenkään ideoita ei ole haluttu lytätä, mutta ruoat ovat tosi maistuvia ja musiikkikin miellyttävää. Erikoisuutena mm. filepihvi, joka tuodaan pöytään kuuman laavakiven päällä ja asiakas saa itse päättää, kuinka kypsäksi sen paistaa.
Mario - edellisen naapurissa, idyllinen sisäpiha, jossa kolmen eri ravintolan pöytiä, kuulemma Puerton vanhin talo
Vanhassa kaupungissa:
Don Camilo - italialainen "pizzeria", kaikki muutkin ruoat tosi hyviä, viihtyisä sijainti pienen aukion laidalla (viileänä iltana huovat asiakkaiden lämpimiksi)
El Padrino, Calle Lomo - Vilin mielestä kaikkien paras liha, ja Piritallekin hyvä kala, vaikka sisustus ei oikein miellyttänyt
Huonoiksi havaittuja, joihin ei kannata eksyä, ovat ainakin:
Marcuesa, hotellin ravintola kirkkoaukiolla - buffet-pöydän pääruokana maustamattomia porsaankyljyksiä, rasvaisia ranskiksia ja vetisiä vihanneksia
La Bodega, rantakadulla (Avenida Colon) suunnilleen merivesialtaiden porttia vastapäätä - ns. musiikki pauhasi kuin diskossa, ruokaa en uskaltanut syödä kyllikseni, koska pelkäsin että siitä tulee huono olo lopuksi iltaa
Huomasimme, että musiikki on aika hyvä merkki ravintolan tasosta. Hyvässä ravintolassa soi miellyttävä taustamusiikki, jota soittavat asiansa osaavat muusikot. Jos musiikki pauhaa kuin diskossa, laulaja kirkuu rumasti ja kappalevalinnat vain ovat onnettomia, ei kannata jäädä syömäänkään.
Noin yleisesti ottaen parhaat ravintolat löytyvät Charcon aukiolta ja sen länsipuolelta. Kun asuin ensimmäisen viikkoni kaupungin itäpuolella La Pazissa, aloitin etsintäni aivan väärästä suunnasta.
Mutta nyt aion kyllä vähän aikaa syödä ihan vaatimattomasti kotona!
Hajanaisia havaintoja joulun vietosta vielä
Yritin paikallisen ruokakaupan mainoslehden avulla vakoilla, mitä espanjalaiset (tai kanarialaiset) syövät jouluna. Etusivulla mainostettiin kinkkua, katkarapuja, suklaata ja kuohuviiniä (cava). Muilla sivuilla esiteltiin monenlaisia lihoja, kaloja, viinejä, juustoja, hedelmiä jne. (Katkarapuja mainostettiin myös telkkarissa.)
Telkkarissa joka toinen (sananmukaisesti, laskimme!) mainos on tuoksuja, joko miehille, naisille tai molemmille. Ilmeisesti se on lahjatoive numero yksi. Esim. kirjoja, jotka kuulemma ovat suomalaisten ykköstoive, en ole nähny mainostettavan ollenkaan.
Jouluyönä kaupunki oli aivan hiljainen. Jopa tivoli, joka pauhaa keskustassa adventista loppiaiseen, oli vaiennut, kaikki kaupat ja baarit olivat kiinni, vain muutama ravintola palveli turisteja. Aivan kuin eri kaupunki, jossa olen sentään asunut ja liikkunut jo kolme kuukautta! Jouluyö, pyhä yö. Vain kirkot olivat täynnä kansaa, ja ne harvat, joita kaduilla tuli vastaan, toivottelivat kaikki Feliz Navidad.
Joulupäivänäkin monet liikkeet olivat kiinni, mutta turistikauppoja oli myös auki. Intialaiset ja muut aasialaiset pitivät liikkeensä auki - niin kuin loogista onkin, eihän joulu ole heille pyhä. Espanjalaisten liikkeistä osa oli suljettu, normaalit paikallisille tarkoitetut palvelut olivat kaikki kiinni (kampaamot, vaatekaupat, toimistot ym.)
Koululaisilla on joululoma, mutta koulun tiloissa on joka päivä jotain ohjelmaa, johon lapset voivat osallistua. Calderassakin näimme ison ryhmän eri-ikäisiä koululaisia retkellä. Telkkari lähettää "lomaohjelmaa" samaan tapaan kuin Suomessa: Disney-, Narnia-, Taru sormusten herrasta -elokuvia ym.
Ja lahjathan tulevat vasta loppiaisena, tarkemmin sanottuna loppiaisen aattoiltana, kun Kolme Kuningasta (Kaspar, Melchior ja Balthasar) saapuvat. Niin että ei tämä joulun juhlinta vielä ollenkaan ohi ole!
Telkkarissa joka toinen (sananmukaisesti, laskimme!) mainos on tuoksuja, joko miehille, naisille tai molemmille. Ilmeisesti se on lahjatoive numero yksi. Esim. kirjoja, jotka kuulemma ovat suomalaisten ykköstoive, en ole nähny mainostettavan ollenkaan.
Jouluyönä kaupunki oli aivan hiljainen. Jopa tivoli, joka pauhaa keskustassa adventista loppiaiseen, oli vaiennut, kaikki kaupat ja baarit olivat kiinni, vain muutama ravintola palveli turisteja. Aivan kuin eri kaupunki, jossa olen sentään asunut ja liikkunut jo kolme kuukautta! Jouluyö, pyhä yö. Vain kirkot olivat täynnä kansaa, ja ne harvat, joita kaduilla tuli vastaan, toivottelivat kaikki Feliz Navidad.
Joulupäivänäkin monet liikkeet olivat kiinni, mutta turistikauppoja oli myös auki. Intialaiset ja muut aasialaiset pitivät liikkeensä auki - niin kuin loogista onkin, eihän joulu ole heille pyhä. Espanjalaisten liikkeistä osa oli suljettu, normaalit paikallisille tarkoitetut palvelut olivat kaikki kiinni (kampaamot, vaatekaupat, toimistot ym.)
Koululaisilla on joululoma, mutta koulun tiloissa on joka päivä jotain ohjelmaa, johon lapset voivat osallistua. Calderassakin näimme ison ryhmän eri-ikäisiä koululaisia retkellä. Telkkari lähettää "lomaohjelmaa" samaan tapaan kuin Suomessa: Disney-, Narnia-, Taru sormusten herrasta -elokuvia ym.
Ja lahjathan tulevat vasta loppiaisena, tarkemmin sanottuna loppiaisen aattoiltana, kun Kolme Kuningasta (Kaspar, Melchior ja Balthasar) saapuvat. Niin että ei tämä joulun juhlinta vielä ollenkaan ohi ole!
Viikko Piritan kanssa
Joulu on juhlittu, vieraat lähteneet, vuosikin jo loppumassa. Mitäs nyt? Täytyy löytää uudelleen "normaali arki" ja positiiviset rutiinit - jos sellaisista näissä oloissa nyt ollenkaan voi puhua...
Piritan kanssa ehdittiin vielä kaikenlaista kivaa sen jälkeen, kun toiset olivat lähteneet. Käytiin mm. tutustumassa La Lagunan kaupunkiin, joka on yliopistokaupunki, saaren entinen pääkaupunki ja Unescon maailmanperintökohde. Ei se minusta juurikaan kummemmalta näyttänyt kuin muutkaan kaupungit täällä, mutta ehkä se edustikin vähän näitä kaikkia Unescon listalla. Ja varmaan sillä on sellaisiakin arvoja, joita ei näe ihan vain kaduilla kävelemällä.
Käytiin me parissa museossakin ja kirkossa, nähtiin erilaisia hienoja seimiä (belen) ja tietenkin syötiin hyvin.
Pirita kävi myös uudelleen surffaamassa (lainelautailemassa) ja olisi mennyt kolmannenkin kerran, jos vain ryhmään olisi mahtunut. Teimme myös uuden retken Calderan kansallispuistoon, ja tällä kertaa minunkin oli vaellettava vaativampi reitti. Kyllä se olikin hieno! Päivä alhaalla laaksossa oli pilvinen, mutta me nousimme pilvien päälle ja nautimme upeista maisemista, auringonpaisteesta ja raikkaasta vuoristoilmasta. Korkeimmillaan olimme n. 1450 metrin korkeudessa, ja siellä pidimme evästaukommekin. Reitti kulki ihanaa pehmeää, tasaista metsäpolkua, jonka oikealla puolella rinne nousi jyrkästin ylöspäin ja vasemmalla syöksyi yhtä jyrkästi alas.
Olihan se upea reissu, mutta aika hitaasti mä tassuttelin, ja molempia polvia särki illalla ja vielä seuraavana päivänäkin vähän, nousu ja varsinkin lasku kävi sen verran nivelille. Voi olla, etten enää lähde Calderaan, en ehkä pärjää porukan mukana. Tämä retkihän me tehtiin ihan kahdestaan, kun Pirita jo tunsi reitin.
Piritan kanssa ehdittiin vielä kaikenlaista kivaa sen jälkeen, kun toiset olivat lähteneet. Käytiin mm. tutustumassa La Lagunan kaupunkiin, joka on yliopistokaupunki, saaren entinen pääkaupunki ja Unescon maailmanperintökohde. Ei se minusta juurikaan kummemmalta näyttänyt kuin muutkaan kaupungit täällä, mutta ehkä se edustikin vähän näitä kaikkia Unescon listalla. Ja varmaan sillä on sellaisiakin arvoja, joita ei näe ihan vain kaduilla kävelemällä.
 |
| La Lagunassa Pirita sai vihdoin kaipaamiaan churroja ja kaakaota. |
Pirita kävi myös uudelleen surffaamassa (lainelautailemassa) ja olisi mennyt kolmannenkin kerran, jos vain ryhmään olisi mahtunut. Teimme myös uuden retken Calderan kansallispuistoon, ja tällä kertaa minunkin oli vaellettava vaativampi reitti. Kyllä se olikin hieno! Päivä alhaalla laaksossa oli pilvinen, mutta me nousimme pilvien päälle ja nautimme upeista maisemista, auringonpaisteesta ja raikkaasta vuoristoilmasta. Korkeimmillaan olimme n. 1450 metrin korkeudessa, ja siellä pidimme evästaukommekin. Reitti kulki ihanaa pehmeää, tasaista metsäpolkua, jonka oikealla puolella rinne nousi jyrkästin ylöspäin ja vasemmalla syöksyi yhtä jyrkästi alas.
Olihan se upea reissu, mutta aika hitaasti mä tassuttelin, ja molempia polvia särki illalla ja vielä seuraavana päivänäkin vähän, nousu ja varsinkin lasku kävi sen verran nivelille. Voi olla, etten enää lähde Calderaan, en ehkä pärjää porukan mukana. Tämä retkihän me tehtiin ihan kahdestaan, kun Pirita jo tunsi reitin.
maanantai 23. joulukuuta 2013
La Orotavan seimi
La Orotavan kaupungissa rakennetaan joka vuosi valtava seimiasetelma, joka täyttää koko kaupungintalon piha-aukion ja jonka ihmiset ja eläimet ovat aidon kokoisia. Seimi odottaa tyhjänä jouluyöhön asti, jolloin Jeesus syntyy tavallisten ihmisten arkisten puuhien keskelle. Paitsi niitä perinteisiä aaseja ja härkiä, paimenia lampaineen ja itämaan tietäjiä (täällä kolme kuningasta, los Reyes Magos), aukiolla on torikauppiaita tuotteineen (mattoja, kankaita, ruukkuja, koreja, juustoa, kananmunia...), leipuri uuneineen, naisia kaivolla vedenhaussa jne. (Sitä perinteistä "kakkijaa" en sentään tässä asetelmassa huomannut.)
Eilen, kun kävimme Piritan kanssa katsomassa rakennelmaa, siellä tehtiin samalla valmisteluja illalla pidettävää juhlaa varten, asennettiin mikrofoneja yms. Sen takia ihan kaikista kohteista ei saanut hyviä kuvia, mutta kertyi kuvia silti muutaman kymmentä.
Eilen, kun kävimme Piritan kanssa katsomassa rakennelmaa, siellä tehtiin samalla valmisteluja illalla pidettävää juhlaa varten, asennettiin mikrofoneja yms. Sen takia ihan kaikista kohteista ei saanut hyviä kuvia, mutta kertyi kuvia silti muutaman kymmentä.
 |
| Katoksen alla odottavat Maria, Joosef ja tyhjä seimi. Taustalla kaupungintalo. |
 |
| Myrsky oli vienyt kaikki kauppiaitten tavarat, kun viimeksi kävimme katsomassa, repinyt katokset ja tietenkin kastellut kaikki paikat. |
 |
| Hedelmäkauppias, liekö oikein kaukomailta. |
 |
| Tällä naisella on pyykkipäivä. |
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Kuoron joulukonsertti
Kuorolla on ollut kovasti joulukiireitä. Yksi kohokohta oli yhteiskonsertti paikallisen katolisen seurakunnan kuoron kanssa Puerton suurimmassa kirkossa Nuestra Señora de la Peña de Franciassa.
Tähän oli tarkoitus lisätä pieni pätkä Vilin kuvaamaa videota meidän esiintymisestä, mutta ainakaan toistaiseksi en ole keksinyt, miten se onnistuisi...
 |
| Teneriffan suomalaisen ev.-lut. seurakunnan kuoro (kuva: Vili Holopainen) |
Lauloimme kuusi laulua, joista kaksi johtajamme, turistikanttori Sirpa Kristiina Niemelän omia sävellyksiä ja sanoituksia. Viimeisenä oli Jouluyö, juhlayö yhteislauluna espanjalaisen kuoron kanssa. Lisäksi yksi mies meidän kuorosta soitti Sylvian joululaulun flyygelitorvella ja toinen lauloi Oi jouluyön soolona.
Esiintymisasuina meillä on tavallisesti yksiväriset, iloisen väriset kaavut, mutta tällä kertaa niitä ei riittänyt kaikille. Laulajia oli 30, kuulemma tämän kuoron kaikkien aikojen ennätys. En tiedä, miltä se kuulosti kuulijoiden korvissa, mutta ainakin meillä laulajilla oli tosi hyvä fiilis!
Nyt osa tuosta joukosta onkin jo palannut Suomeen joulunviettoon, lasten ja lastenlasten luo. Vielä laulamme jouluaaton kirkossa klo 15, sitten meilläkin alkaa "joululoma".
Nuorisoa kylässä
 |
| Riikka ja Vili toivat tullessaan valmiiksi sekoitetut mausteet, kaulimen ja piparimuotin, kaikki muut ainekset etsittiin täältä kaupoista. Siirappia ei löydetty, mutta ostettiin ruskeaa sokeria. Riikka leipoi suuren kulhollisen ihania pipareita. |
 |
| Löysimme monta hyvää ravintolaa ja vain kaksi huonoa. Nuorten kanssa tulin syöneeksi paljon "hienommin" kuin yksin ollessani. |
 |
| Loro Parquessa on alue nimeltä Katandra Treetops, missä reitti kulkee puiden latvojen keskellä ja linnut pääsee näkemään läheltä. |
 |
| Loro Parquen upeat delfiinit. |
 |
| Patikkaretken maisemia. |
lauantai 14. joulukuuta 2013
Syysmyrsky
Tänään on taas ollut oikein kaunis päivä, käytiin jopa vähän biitsillä Riikan ja Vilin kanssa. Nuoriso ei uskaltautunut kylmään mereen, mutta minä menin. Enkä ehtinyt kauankaan miettiä, onko vesi kylmää vai ei, kun tuli pari isoa aaltoa ja heitteli mua ihan mukkelis makkelis. Kastui siinä sitten hiuksetkin, vaikka ei ollut tarkoitus... Se oli hauskaa!
Tiistaina, kun R&V olivat jo lähdössä tännepäin, nousi iltapäivällä yhtäkkiä kova tuuli. Muilta suomalaisilta olin kuullut hurjia juttuja syysmyrskyistä, jotka kaatavat puita, irrottavat kattopeltejä ja huuhtovat autoja mereen. Ei se nyt ihan niin pahalta aluksi tuntunut, mutta avasin kuitenkin telkkarista Kanarian kanavan, koska pahan myrskyn ajaksi julistetaan kuulemma ulkonaliikkumiskielto. Halusin olla edes jollain tavalla tilanteen tasalla.
TV-uutisten puheista en tietysti paljonkaan ymmärtänyt, mutta kuvat eri saarten myrskyistä olivat aika hurjia: isoja kalastajaveneitä oli huuhtoutunut rannoille, lentoja oli peruttu, tämän saaren pääkaupungissa Santa Cruzissa rantakatu oli kokonaan suljettu liikenteeltä jne. Silloin aloin olla huolissani Riikan ja Vilin matkustamisesta. Ehdin saada Riikalle viestin, että ottakaa kaikki tarpeellinen käsimatkatavaraan, jos vaikka joudutte jollekin toiselle kentälle odottelemaan, kun tänne ei voi laskeutua.
Matka meni kuitenkin kuulemma ihan hyvin, ei ilmakuoppia eikä mitään muutakaan erikoista. Edes etelän lentokentällä bussia odotellessa ei kuulemma tuntunut tuuliselta. Täällä saaren pohjoispuolella kyllä tuntui, myrsky yltyi aina vaan! Viimeisen välin (Santa Cruz - Puerto) nuoret tulivat taksilla, ja kun santacruzilainen taksi ei oikein tuntenut paikkoja, se jätti heidät aivan väärään paikkaan, tuon pitkän ja jyrkän mäen alle. Niinpä R&V sitten saivat kavuta kilometrin jyrkkää ylämäkeä matkalaukkujen kanssa, aamuyöllä, kovassa myrskyssä!
Pian sen jälkeen alkoi rankkasade, joka jatkui aamuun asti. Kahdeksalta oli kova ukkonen ja sade taukosi, mutta meillä tietysti nukuttiin vielä yön rasituksista. Päivällä sade alkoi uudelleen, mutta hiljeni sen verran, että kävelimme kaupungille syömään ja kauppaan. Ravintolassa ollessamme satoi taas aivan kaatamalla, mm. kahdesta kohtaa ravintolan katon läpi sisälle. Eihän se vielä mitään, että katosta tippuu vettä, mutta kun se toinen noro valui sähköjohtoa pitkin ja hehkulampun kautta lattialle... Illalla piti oleman suomalaisten Kauneimmat joululaulut kaupungin keskustan isossa kirkossa, mutta ne oli peruttu myrskyn takia. Vasta jälkeenpäin kuulin, että se oli oikein viranomaisten määräys: kaupunkiin oli julistettu "korkein hälytystila" ja julkiset rakennukset oli pidettävä tyhjinä.
Illalla tuli uusi ukkonen, ja sade jatkui edelleen koko yön rankkana. Keskellä päivää (torstaina) se vihdoin hiipui, ja pääsimme kävelylle Puerton kaupunkiin ja nuoret pääsivät näkemään, mihin oikein olivat tulleet.
Tiistaina, kun R&V olivat jo lähdössä tännepäin, nousi iltapäivällä yhtäkkiä kova tuuli. Muilta suomalaisilta olin kuullut hurjia juttuja syysmyrskyistä, jotka kaatavat puita, irrottavat kattopeltejä ja huuhtovat autoja mereen. Ei se nyt ihan niin pahalta aluksi tuntunut, mutta avasin kuitenkin telkkarista Kanarian kanavan, koska pahan myrskyn ajaksi julistetaan kuulemma ulkonaliikkumiskielto. Halusin olla edes jollain tavalla tilanteen tasalla.
TV-uutisten puheista en tietysti paljonkaan ymmärtänyt, mutta kuvat eri saarten myrskyistä olivat aika hurjia: isoja kalastajaveneitä oli huuhtoutunut rannoille, lentoja oli peruttu, tämän saaren pääkaupungissa Santa Cruzissa rantakatu oli kokonaan suljettu liikenteeltä jne. Silloin aloin olla huolissani Riikan ja Vilin matkustamisesta. Ehdin saada Riikalle viestin, että ottakaa kaikki tarpeellinen käsimatkatavaraan, jos vaikka joudutte jollekin toiselle kentälle odottelemaan, kun tänne ei voi laskeutua.
Matka meni kuitenkin kuulemma ihan hyvin, ei ilmakuoppia eikä mitään muutakaan erikoista. Edes etelän lentokentällä bussia odotellessa ei kuulemma tuntunut tuuliselta. Täällä saaren pohjoispuolella kyllä tuntui, myrsky yltyi aina vaan! Viimeisen välin (Santa Cruz - Puerto) nuoret tulivat taksilla, ja kun santacruzilainen taksi ei oikein tuntenut paikkoja, se jätti heidät aivan väärään paikkaan, tuon pitkän ja jyrkän mäen alle. Niinpä R&V sitten saivat kavuta kilometrin jyrkkää ylämäkeä matkalaukkujen kanssa, aamuyöllä, kovassa myrskyssä!
Pian sen jälkeen alkoi rankkasade, joka jatkui aamuun asti. Kahdeksalta oli kova ukkonen ja sade taukosi, mutta meillä tietysti nukuttiin vielä yön rasituksista. Päivällä sade alkoi uudelleen, mutta hiljeni sen verran, että kävelimme kaupungille syömään ja kauppaan. Ravintolassa ollessamme satoi taas aivan kaatamalla, mm. kahdesta kohtaa ravintolan katon läpi sisälle. Eihän se vielä mitään, että katosta tippuu vettä, mutta kun se toinen noro valui sähköjohtoa pitkin ja hehkulampun kautta lattialle... Illalla piti oleman suomalaisten Kauneimmat joululaulut kaupungin keskustan isossa kirkossa, mutta ne oli peruttu myrskyn takia. Vasta jälkeenpäin kuulin, että se oli oikein viranomaisten määräys: kaupunkiin oli julistettu "korkein hälytystila" ja julkiset rakennukset oli pidettävä tyhjinä.
Illalla tuli uusi ukkonen, ja sade jatkui edelleen koko yön rankkana. Keskellä päivää (torstaina) se vihdoin hiipui, ja pääsimme kävelylle Puerton kaupunkiin ja nuoret pääsivät näkemään, mihin oikein olivat tulleet.
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Itsenäisyyspäivä
Suomi-kerho järjesti hyvässä yhteistyössä Puerton kaupungin kanssa upean itsenäisyyspäiväjuhlan Lago Martianezin merivesialtaiden keskellä Kasinolla, siis yhdessä tärkeimmistä turistikohteista. Lippuja juhlaan oli myyty noin 650 kpl ja joka ikinen katettu pöytä tuli täyteen väkeä.
Ohjelmassa oli luvassa kaupunginjohtajan tervehdys, Suomen konsulin juhlapuhe, kirkkokuoron esittämä Finlandia ja mieskuoron Veteraanin iltahuuto, tietenkin Maamme-laulu yhdessä, ruokailu ja sen jälkeen karnevaaliohjelmaa ja tanssia. Konsuli tosin ei ilmaantunut paikalle, vaan oli lähettänyt puheensa kirjoitettuna. Konsuli on uusi tehtävässään ja oli innoissaan opiskellut koko itsenäisen Suomen historian tätä tilaisuutta varten - puhe kesti luettuna aika kauan... Vielä tuplasti kauemmin se olisi kestänyt, jos konsuli itse olis ollut paikalla ja puhunut kaiken ensin espanjaksi ja sitten se olisi erikseen tulkattu suomeksi!
Kuoron Finlandia meni oikein hienosti, mutta jouduimme esiintymään "katolla" niin että kukaan ei kunnolla nähnyt meitä eikä kaikki edes kuulleet. Menivät rouvien hienot juhla-asut melkein hukkaan.
 |
| Tunsin itseni ihan Tuhkimoksi näiden rouvien rinnalla. |
Suurin osa kuorolaisista aikoi lähteä juhlasta heti ohjelmaosuuden jälkeen, ennen ruokailua. (Se aiheuttikin järjestäjille kovaa huolta, kun piti vahtia, että kaikki varmasti poistuvat alueelta, eikä kukaan jää salaa syömään maksamatta illalliskorttia!) Olin etukäteen vähän kahden vaiheilla: noin suureen juhlaan olisi vähn tylsä jäädä ilman yhtään tuttua, mutta jotenkin tekisi mieli juhlistaa itsenäisyyspäivää eikä vain hipsiä saman tien yksin kotiin. Onneksi muutkin tuntuivat olevan samaa mieltä. Ensin muutama kuorolainen sopi keskenään menevänsä yhdessä syömään hyväksi tietämäänsä ravintolaan. Sana levisi ja väkeä kertyi lisää niin että lopulta meitä tuli ravintolaan 24 henkilöä - kolme 8 hengen pöytäkuntaa.
Siitä tuli oikein mukava ilta. Vaikka osa pöytäseurueesta oli lähes tuntemattomia, kaikki osoittautuivat hauskoiksi ja fiksuiksi ihmisiksi. Söimme hyvin, joimme kohtuudella ja juttelimme vilkkaasti. Paikka oli kaunis, jouluvalot, elävää musiikkia jne. Tunnelma oli kerrassaan mainio! Mutta omaa kultaa siinä tuli ikävä, kun kaikki muut olivat pareittain. Olisi Jarikin varmasti viihtynyt siellä...
Yhdentoista maissa lähdimme ravintolasta, ja sen jälkeen päädyin vielä Maijan ja Heikin luo jatkoille. Siellä istuttiin ja rupateltiin suunnilleen kahteen asti, ja mun lähdettyä isäntäväki innostui kuulemma vielä juttelemaan kahdestaan aamuviiteen asti!
PS. Kaupunginjohtaja kertoi, että suomalaiset ovat toiseksi suurin turistiryhmä Puertossa. Sen kyllä kuuleekin kaupungilla kävellessään: selvästi yleisimmät kielet ovat espanja, saksa ja suomi, tässä järjestyksessä. Kansakunnan kokoon nähden suomalaisia tulee kuulemma kuitenkin ylivoimaisesti eniten. Koko Espanjassa käy vuosittain puoli miljoonaa suomalaista, siis 10% koko väestöstä!
Siitä tuli oikein mukava ilta. Vaikka osa pöytäseurueesta oli lähes tuntemattomia, kaikki osoittautuivat hauskoiksi ja fiksuiksi ihmisiksi. Söimme hyvin, joimme kohtuudella ja juttelimme vilkkaasti. Paikka oli kaunis, jouluvalot, elävää musiikkia jne. Tunnelma oli kerrassaan mainio! Mutta omaa kultaa siinä tuli ikävä, kun kaikki muut olivat pareittain. Olisi Jarikin varmasti viihtynyt siellä...
Yhdentoista maissa lähdimme ravintolasta, ja sen jälkeen päädyin vielä Maijan ja Heikin luo jatkoille. Siellä istuttiin ja rupateltiin suunnilleen kahteen asti, ja mun lähdettyä isäntäväki innostui kuulemma vielä juttelemaan kahdestaan aamuviiteen asti!
PS. Kaupunginjohtaja kertoi, että suomalaiset ovat toiseksi suurin turistiryhmä Puertossa. Sen kyllä kuuleekin kaupungilla kävellessään: selvästi yleisimmät kielet ovat espanja, saksa ja suomi, tässä järjestyksessä. Kansakunnan kokoon nähden suomalaisia tulee kuulemma kuitenkin ylivoimaisesti eniten. Koko Espanjassa käy vuosittain puoli miljoonaa suomalaista, siis 10% koko väestöstä!
tiistai 3. joulukuuta 2013
Suomalaisten touhuja
 |
| Puerton rantaa |
Puertossa asuu pysyvästi tai talven ajan arviolta noin tuhat suomalaista - ja siihen viikkoturistit päälle. Talviasukkaita on enimmäkseen juuri täällä saaren pohjoisosassa, missä on enemmän "aitoa kanarialaista" tai espanjalaista asutusta, kulttuuria ym. Etelässä (Playa de las Americas, Adeje, Los Cristianos, Los Gigantes...) käy enemmän niitä turisteja, jotka haluavat "varmaa aurinkoa" ja rantaelämää. Siellä kaupungit on rakennettu vain tursteja varten, ja maisema on karua. Rinteillä kasvaa kitukasvuisia pensaita ja kaktuksia. "Ainainen auringonpaiste synnyttää autiomaan", niin kuin sanontakin kuuluu. Täällä pohjoisessa sataa enemmän ja sen myötä maisema on paljon vihreämpää. Täällä kasvavat palmut ja banaanit, ylärinteillä tuuheat kanarianmäntymetsät.
Teneriffan Suomi-kerholla on ohjelmaa niin paljon, ettei yksi ihminen millään ehtisi osallistua kaikkeen. On jumppaa, patikkaretkiä, korttipelejä, tansseja, rantalentistä, mölkkyä, kielikursseja, karaokea ja vaikka mitä.( http://tenerifensuomi-kerho.org/Toimintakalenteri.php) Lisäksi kerho järjestää kaikenlaisia retkiä, välillä naapurikylään syömään tai tutustumaan viininviljelyyn, välillä muille saarille - jopa Kuuban matkasta on ollut puhetta!
 |
| Suomi-kerhon patikkaretkellä Calderan kansallispuistossa |
Minä en ole lähdössä Kuubaan, enkä muutenkaan kovin ahkerasti osallistu Suomi-kerhon tapahtumiin. Sirpan kanssa käytiin Mascan-retkellä, ja toistaiseksi kerran olen ollut mukana patikoimassa. Tällä viikolla tulee itsenäisyyspäiväjuhla, ja lähempänä joulua vielä pikkujoulut suomalaisine jouluruokineen. Tosin sinnekään tuskin menemme, koska mulla on silloin nuorisoa täällä, eivätkä he varmaankaan tule tänne saadakseen suomalaisia jouluruokia...
Niinhän minäkin tietysti etukäteen ajattelin, että enhän mä sinne mene suomalaisten kanssa olemaan. Mieluummin teen tuttavuutta paikallisten kanssa ja opin vähän espanjaakin siinä samalla. Mutta paikallisten kanssa on aika vaikea päästä tutuiksi, heillä on kotinsa, perheensä, sukunsa, työnsä ja ystävänsä täällä, ja me ollaan vain käymässä.
Mä olen (tietenkin) mukana seurakunnan (Teneriffan suomalainen evankelis-luterilainen seurakunta, http://www.teneriffansrk.fi/ ) toiminnassa ja etenkin sen kuorossa. Kuoro on ollut tosi hyvä tapa tutustua ihmisiin ja kotiutua paikkakunnalle. Siinä on heti tullut parikymmentä ihmistä tutuiksi. Kirkossa, srk-kodilla ja kaupungilla tulee tuttuja vastaan, on harjoituksia ja esiintymisiä minne mennä, ja missä jopa kysellään perään, jos en jonain päivänä olekaan paikalla. Kuorossa olen jo ehtinyt saada uusia hyviä ystäviä (joiden lapset ovat suunnilleen mun ikäisiä), saanut yhteisiä kokemuksia ja voin tuntea kuuluvani jonnekin. Lisäksi voin aina kysyä kokeneemmilta, jos eteen tulee jokin pulma tai tarvitsen tietoa jostain - tai vaikka hameen korjaajaa, niin kuin tänään. Siihenkin löytyi apu kuorolaisista.
 |
| Casa Sancho Panza, alakerrassa suomalainen srk-koti, yläkerrassa asuntoja |
Toinen missä olen ollut suht aktiivisesti mukana on srk:n naisten aamukahvit, joita nautitaan kauniissa puistokahvilassa aika lähellä mun asuntoani. Kuinka ollakaan, otin jopa ensimmäisen alustusvuoron. Siellä on mukava jutella uskon asioista ja muistakin, tunnelma on miellyttävän "kevyt" ja kesäinen. Viimeksi juttu luisti mm. siihen miten mustavalkoista kaikki oli ennen vanhaan: jos olit uskovainen, et käyttänyt meikkiä etkä minihameita - tosin eihän 40-luvulla mitään minihameita ollutkaan, totesi joku. - Ja se harmittaa minua niin vietävästi, minä olisin niin tykännyt käyttää sellaista! puhahti muuan rouva. Täällä saa tosiaan olla ihan se mikä on, eikä tarvitse yrittää näytellä "hurskaampaa"!
Lunta ja aurinkoa
Pitkän pilvisen ja "viileän" jakson jälkeen tänään oli taas oikein kunnon aurinkoinen ja lämmin (=kuuma) päivä. Teiden huippukin näkyi taas, ja näkyi olevan lumen peitossa. Tämä on kai nyt se "pysyvä" lumi. En tiedä, milloin se on sinne tullut, koska huippu on ollut niin kauan pilvien keskellä. Eräs suomalainen sanoi, että eilen se tuli: eilen sataa rotkotti koko päivän ja ukkonenkin jyrisi, ja ukkosella lumi kuulemma yleensä tulee. Ylhäällä täytyy siis olla pakkasta, ja samaan aikaan mun parvekkeella auringon paisteessa mittari näytti n. +40 astetta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)