Suomalaisten touhuja

Puerton rantaa

Puertossa asuu pysyvästi tai talven ajan arviolta noin tuhat suomalaista - ja siihen viikkoturistit päälle. Talviasukkaita on enimmäkseen juuri täällä saaren pohjoisosassa, missä on enemmän "aitoa kanarialaista" tai espanjalaista asutusta, kulttuuria ym. Etelässä (Playa de las Americas, Adeje, Los Cristianos, Los Gigantes...) käy enemmän niitä turisteja, jotka haluavat "varmaa aurinkoa" ja rantaelämää. Siellä kaupungit on rakennettu vain tursteja varten, ja maisema on karua. Rinteillä kasvaa kitukasvuisia pensaita ja kaktuksia. "Ainainen auringonpaiste synnyttää autiomaan", niin kuin sanontakin kuuluu. Täällä pohjoisessa sataa enemmän ja sen myötä maisema on paljon vihreämpää. Täällä kasvavat palmut ja banaanit, ylärinteillä tuuheat kanarianmäntymetsät.

Teneriffan Suomi-kerholla on ohjelmaa niin paljon, ettei yksi ihminen millään ehtisi osallistua kaikkeen. On jumppaa, patikkaretkiä, korttipelejä, tansseja, rantalentistä, mölkkyä, kielikursseja, karaokea ja vaikka mitä.( http://tenerifensuomi-kerho.org/Toimintakalenteri.php)  Lisäksi kerho järjestää kaikenlaisia retkiä, välillä naapurikylään syömään tai tutustumaan viininviljelyyn, välillä muille saarille - jopa Kuuban matkasta on ollut puhetta! 

Suomi-kerhon patikkaretkellä
Calderan kansallispuistossa

Minä en ole lähdössä Kuubaan, enkä muutenkaan kovin ahkerasti osallistu Suomi-kerhon tapahtumiin. Sirpan kanssa käytiin Mascan-retkellä, ja toistaiseksi kerran olen ollut mukana patikoimassa. Tällä viikolla tulee itsenäisyyspäiväjuhla, ja lähempänä joulua vielä pikkujoulut suomalaisine jouluruokineen. Tosin sinnekään tuskin menemme, koska  mulla on silloin nuorisoa täällä, eivätkä he varmaankaan tule tänne saadakseen suomalaisia jouluruokia...

Niinhän minäkin tietysti etukäteen ajattelin, että enhän mä sinne mene suomalaisten kanssa olemaan. Mieluummin teen tuttavuutta paikallisten kanssa ja opin vähän espanjaakin siinä samalla. Mutta paikallisten kanssa on aika vaikea päästä tutuiksi, heillä on kotinsa, perheensä, sukunsa, työnsä ja ystävänsä täällä, ja me ollaan vain käymässä. 

Mä olen (tietenkin) mukana seurakunnan (Teneriffan suomalainen evankelis-luterilainen seurakunta, http://www.teneriffansrk.fi/ ) toiminnassa ja etenkin sen kuorossa. Kuoro on ollut tosi hyvä tapa tutustua ihmisiin ja kotiutua paikkakunnalle. Siinä on heti tullut parikymmentä ihmistä tutuiksi. Kirkossa, srk-kodilla ja kaupungilla tulee tuttuja vastaan, on harjoituksia ja esiintymisiä minne mennä, ja missä jopa kysellään perään, jos en jonain päivänä olekaan paikalla. Kuorossa olen jo ehtinyt saada uusia hyviä ystäviä (joiden lapset ovat suunnilleen mun ikäisiä), saanut yhteisiä kokemuksia ja voin tuntea kuuluvani jonnekin. Lisäksi voin aina kysyä kokeneemmilta, jos eteen tulee jokin pulma tai tarvitsen tietoa jostain - tai vaikka hameen korjaajaa, niin kuin tänään. Siihenkin löytyi apu kuorolaisista.

Casa Sancho Panza,
alakerrassa suomalainen srk-koti,
yläkerrassa asuntoja

Toinen missä olen ollut suht aktiivisesti mukana on srk:n naisten aamukahvit, joita nautitaan kauniissa puistokahvilassa aika lähellä mun asuntoani. Kuinka ollakaan, otin jopa ensimmäisen alustusvuoron. Siellä on mukava jutella uskon asioista ja muistakin, tunnelma on miellyttävän "kevyt" ja kesäinen. Viimeksi juttu luisti mm. siihen miten mustavalkoista kaikki oli ennen vanhaan: jos olit uskovainen, et käyttänyt meikkiä etkä minihameita - tosin eihän 40-luvulla mitään minihameita ollutkaan, totesi joku. - Ja se harmittaa minua niin vietävästi, minä olisin niin tykännyt käyttää sellaista! puhahti muuan rouva. Täällä saa tosiaan olla ihan se mikä on, eikä tarvitse yrittää näytellä "hurskaampaa"!