Piritan kanssa ehdittiin vielä kaikenlaista kivaa sen jälkeen, kun toiset olivat lähteneet. Käytiin mm. tutustumassa La Lagunan kaupunkiin, joka on yliopistokaupunki, saaren entinen pääkaupunki ja Unescon maailmanperintökohde. Ei se minusta juurikaan kummemmalta näyttänyt kuin muutkaan kaupungit täällä, mutta ehkä se edustikin vähän näitä kaikkia Unescon listalla. Ja varmaan sillä on sellaisiakin arvoja, joita ei näe ihan vain kaduilla kävelemällä.
 |
| La Lagunassa Pirita sai vihdoin kaipaamiaan churroja ja kaakaota. |
Pirita kävi myös uudelleen surffaamassa (lainelautailemassa) ja olisi mennyt kolmannenkin kerran, jos vain ryhmään olisi mahtunut. Teimme myös uuden retken Calderan kansallispuistoon, ja tällä kertaa minunkin oli vaellettava vaativampi reitti. Kyllä se olikin hieno! Päivä alhaalla laaksossa oli pilvinen, mutta me nousimme pilvien päälle ja nautimme upeista maisemista, auringonpaisteesta ja raikkaasta vuoristoilmasta. Korkeimmillaan olimme n. 1450 metrin korkeudessa, ja siellä pidimme evästaukommekin. Reitti kulki ihanaa pehmeää, tasaista metsäpolkua, jonka oikealla puolella rinne nousi jyrkästin ylöspäin ja vasemmalla syöksyi yhtä jyrkästi alas.
Olihan se upea reissu, mutta aika hitaasti mä tassuttelin, ja molempia polvia särki illalla ja vielä seuraavana päivänäkin vähän, nousu ja varsinkin lasku kävi sen verran nivelille. Voi olla, etten enää lähde Calderaan, en ehkä pärjää porukan mukana. Tämä retkihän me tehtiin ihan kahdestaan, kun Pirita jo tunsi reitin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti