Itsenäisyyspäivä

Suomi-kerho järjesti hyvässä yhteistyössä Puerton kaupungin kanssa upean itsenäisyyspäiväjuhlan Lago Martianezin merivesialtaiden keskellä Kasinolla, siis yhdessä tärkeimmistä turistikohteista. Lippuja juhlaan oli myyty noin 650 kpl ja joka ikinen katettu pöytä tuli täyteen väkeä.

Ohjelmassa oli luvassa kaupunginjohtajan tervehdys, Suomen konsulin juhlapuhe, kirkkokuoron esittämä Finlandia ja mieskuoron Veteraanin iltahuuto, tietenkin Maamme-laulu yhdessä, ruokailu ja sen jälkeen karnevaaliohjelmaa ja tanssia. Konsuli tosin ei ilmaantunut paikalle, vaan oli lähettänyt puheensa kirjoitettuna. Konsuli on uusi tehtävässään ja oli innoissaan opiskellut koko itsenäisen Suomen historian tätä tilaisuutta varten - puhe kesti luettuna aika kauan... Vielä tuplasti kauemmin se olisi kestänyt, jos konsuli itse olis ollut paikalla ja puhunut kaiken ensin espanjaksi ja sitten se olisi erikseen tulkattu suomeksi! 

Kuoron Finlandia meni oikein hienosti, mutta jouduimme esiintymään "katolla" niin että kukaan ei kunnolla nähnyt meitä eikä kaikki edes kuulleet. Menivät rouvien hienot juhla-asut melkein hukkaan.

Tunsin itseni ihan Tuhkimoksi näiden rouvien rinnalla.

Suurin osa kuorolaisista aikoi lähteä juhlasta heti ohjelmaosuuden jälkeen, ennen ruokailua. (Se aiheuttikin järjestäjille kovaa huolta, kun piti vahtia, että kaikki varmasti poistuvat alueelta, eikä kukaan jää salaa syömään maksamatta illalliskorttia!) Olin etukäteen vähän kahden vaiheilla: noin suureen juhlaan olisi vähn tylsä jäädä ilman yhtään tuttua, mutta jotenkin tekisi mieli juhlistaa itsenäisyyspäivää eikä vain hipsiä saman tien yksin kotiin. Onneksi muutkin tuntuivat olevan samaa mieltä. Ensin muutama kuorolainen sopi keskenään menevänsä yhdessä syömään hyväksi tietämäänsä ravintolaan. Sana levisi ja väkeä kertyi lisää niin että lopulta meitä tuli ravintolaan 24 henkilöä - kolme 8 hengen pöytäkuntaa.

Siitä tuli oikein mukava ilta. Vaikka osa pöytäseurueesta oli lähes tuntemattomia, kaikki osoittautuivat hauskoiksi ja fiksuiksi ihmisiksi. Söimme hyvin, joimme kohtuudella ja juttelimme vilkkaasti. Paikka oli kaunis, jouluvalot, elävää musiikkia jne. Tunnelma oli kerrassaan mainio! Mutta omaa kultaa siinä tuli ikävä, kun kaikki muut olivat pareittain. Olisi Jarikin varmasti viihtynyt siellä...

Yhdentoista maissa lähdimme ravintolasta, ja sen jälkeen päädyin vielä Maijan ja Heikin luo jatkoille. Siellä istuttiin ja rupateltiin suunnilleen kahteen asti, ja mun lähdettyä isäntäväki innostui kuulemma vielä juttelemaan kahdestaan aamuviiteen asti!

PS. Kaupunginjohtaja kertoi, että suomalaiset ovat toiseksi suurin turistiryhmä Puertossa. Sen kyllä kuuleekin kaupungilla kävellessään: selvästi yleisimmät kielet ovat espanja, saksa ja suomi, tässä järjestyksessä. Kansakunnan kokoon nähden suomalaisia tulee kuulemma kuitenkin ylivoimaisesti eniten. Koko Espanjassa käy vuosittain puoli miljoonaa suomalaista, siis 10% koko väestöstä!