Tänään meidän uima-altaalla näkyy olevan epätavallisen paljon väkeä, yhdeksän ihmistä. Muutamat jopa uivat. Moneen kuukauteen eivät ole uineet muut kuin suomalaiset, mutta nyt siellä pulikoi muitakin.
Myönnetään, kyllä täälläkin on ilmat viilenneet siitä kun tänne tulin, noin kymmenen astetta. Kyllä ne on pitäneet paikkansa, mitä kokeneemmat kertoivat: talveksi kylmenee, asunnossa voi olla viileää, kivilattiat ovat kylmät, illalla kaipaa lämmintä päälle...
Minä vaan en suostunut uskomaan. Tulin tänne nauttiakseni ympärivuotisesta kesästä! Matkalaukussa oli pelkkiä hellevaatteita, ja yhdet farkut, joilla tulin Suomesta. Eilen annoin vihdoin periksi ja kävin ostamassa pitkähihaisen puseron, ja illalla oli kyllä mukavampi istuskella sisällä, kun oli kunnolla lämmin.
Vaikka kesähän tämä tietysti on Suomen mittapuulla mitattuna. Yöllä saattaa "pahimmillaan" käydä +15 asteessa, päivisin on +20:n tienoilla, auringonpaisteessa reilusti kuumempaa. Pilviset ja sateiset päivät ovat viileämpiä, mutta niin kuin Suomen kesässä. Sitä istuu mökissä ja tuumailee, mitä tekis, kun ei oikein uloskaan huvittaisi mennä... Ja sitten jossain vaiheessa menee kuitenkin, eikä siellä olekaan kylmä.
tiistai 31. joulukuuta 2013
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Hyviä ravintoloita
Nuorison kanssa tuli syötyä paljon ravintoloissa ja selvästi "hienommin" kuin yksin ollessa. Maistelimme mm. erilaisia tapaksia ja paellaa, joita ei edes laiteta yhdelle. Tässä muutamia hyviksi havaittuja ravintoloita, jos joku vaikka on tulossa käymään ja haluaa vinkkejä:
Täällä ylhäällä Taoron mäellä:
Blanco Bar, Calle Suiza - hyviä ruokia, ystävällinen palvelu, kaunis miljöö. Täällä nuoret söivät hienon aamiaisenkin, kun palasivat nälkäisinä aamuvarhaiselta surffitunniltaan. Tosin täällä näimme Piritan kanssa myös tarjoilijan painajaisen toteutuvan: tarjoilija kaatoi koko tarjottimellisen mehulaseja, lattia lainehti appelsiinimehua ja lasinsirpaleita ja ainakin yksi asiakas kastui aika pahasti.
Puolessa välissä täältä alas kaupunkiin:
Pastafiori, Carretera Botanico - italialaista ruokaa, tosi hyvää ruokaa ja ystävällinen palvelu, mutta kovin vähän asiakkaita, koska sijainti on huono
Charcon aukiolla:
La Casona - ihania ruokia ainutlaatuisessa miljöössä. Sisustus on luultavasti syntynyt tiimityöskentelyssä, jossa kenenkään ideoita ei ole haluttu lytätä, mutta ruoat ovat tosi maistuvia ja musiikkikin miellyttävää. Erikoisuutena mm. filepihvi, joka tuodaan pöytään kuuman laavakiven päällä ja asiakas saa itse päättää, kuinka kypsäksi sen paistaa.
Mario - edellisen naapurissa, idyllinen sisäpiha, jossa kolmen eri ravintolan pöytiä, kuulemma Puerton vanhin talo
Vanhassa kaupungissa:
Don Camilo - italialainen "pizzeria", kaikki muutkin ruoat tosi hyviä, viihtyisä sijainti pienen aukion laidalla (viileänä iltana huovat asiakkaiden lämpimiksi)
El Padrino, Calle Lomo - Vilin mielestä kaikkien paras liha, ja Piritallekin hyvä kala, vaikka sisustus ei oikein miellyttänyt
Huonoiksi havaittuja, joihin ei kannata eksyä, ovat ainakin:
Marcuesa, hotellin ravintola kirkkoaukiolla - buffet-pöydän pääruokana maustamattomia porsaankyljyksiä, rasvaisia ranskiksia ja vetisiä vihanneksia
La Bodega, rantakadulla (Avenida Colon) suunnilleen merivesialtaiden porttia vastapäätä - ns. musiikki pauhasi kuin diskossa, ruokaa en uskaltanut syödä kyllikseni, koska pelkäsin että siitä tulee huono olo lopuksi iltaa
Chinese Internacional, edellisen yläkerrassa - Vilin mielestä kaikkien aikojen huonoin viini, eikä ruoissakaan paljon ollut kehumista. Sade tuli katosta läpi, mm. sähköjohtoa pitkin ja lampun kautta.
Huomasimme, että musiikki on aika hyvä merkki ravintolan tasosta. Hyvässä ravintolassa soi miellyttävä taustamusiikki, jota soittavat asiansa osaavat muusikot. Jos musiikki pauhaa kuin diskossa, laulaja kirkuu rumasti ja kappalevalinnat vain ovat onnettomia, ei kannata jäädä syömäänkään.
Noin yleisesti ottaen parhaat ravintolat löytyvät Charcon aukiolta ja sen länsipuolelta. Kun asuin ensimmäisen viikkoni kaupungin itäpuolella La Pazissa, aloitin etsintäni aivan väärästä suunnasta.
Mutta nyt aion kyllä vähän aikaa syödä ihan vaatimattomasti kotona!
Täällä ylhäällä Taoron mäellä:
Blanco Bar, Calle Suiza - hyviä ruokia, ystävällinen palvelu, kaunis miljöö. Täällä nuoret söivät hienon aamiaisenkin, kun palasivat nälkäisinä aamuvarhaiselta surffitunniltaan. Tosin täällä näimme Piritan kanssa myös tarjoilijan painajaisen toteutuvan: tarjoilija kaatoi koko tarjottimellisen mehulaseja, lattia lainehti appelsiinimehua ja lasinsirpaleita ja ainakin yksi asiakas kastui aika pahasti.
Puolessa välissä täältä alas kaupunkiin:
Pastafiori, Carretera Botanico - italialaista ruokaa, tosi hyvää ruokaa ja ystävällinen palvelu, mutta kovin vähän asiakkaita, koska sijainti on huono
Charcon aukiolla:
La Casona - ihania ruokia ainutlaatuisessa miljöössä. Sisustus on luultavasti syntynyt tiimityöskentelyssä, jossa kenenkään ideoita ei ole haluttu lytätä, mutta ruoat ovat tosi maistuvia ja musiikkikin miellyttävää. Erikoisuutena mm. filepihvi, joka tuodaan pöytään kuuman laavakiven päällä ja asiakas saa itse päättää, kuinka kypsäksi sen paistaa.
Mario - edellisen naapurissa, idyllinen sisäpiha, jossa kolmen eri ravintolan pöytiä, kuulemma Puerton vanhin talo
Vanhassa kaupungissa:
Don Camilo - italialainen "pizzeria", kaikki muutkin ruoat tosi hyviä, viihtyisä sijainti pienen aukion laidalla (viileänä iltana huovat asiakkaiden lämpimiksi)
El Padrino, Calle Lomo - Vilin mielestä kaikkien paras liha, ja Piritallekin hyvä kala, vaikka sisustus ei oikein miellyttänyt
Huonoiksi havaittuja, joihin ei kannata eksyä, ovat ainakin:
Marcuesa, hotellin ravintola kirkkoaukiolla - buffet-pöydän pääruokana maustamattomia porsaankyljyksiä, rasvaisia ranskiksia ja vetisiä vihanneksia
La Bodega, rantakadulla (Avenida Colon) suunnilleen merivesialtaiden porttia vastapäätä - ns. musiikki pauhasi kuin diskossa, ruokaa en uskaltanut syödä kyllikseni, koska pelkäsin että siitä tulee huono olo lopuksi iltaa
Huomasimme, että musiikki on aika hyvä merkki ravintolan tasosta. Hyvässä ravintolassa soi miellyttävä taustamusiikki, jota soittavat asiansa osaavat muusikot. Jos musiikki pauhaa kuin diskossa, laulaja kirkuu rumasti ja kappalevalinnat vain ovat onnettomia, ei kannata jäädä syömäänkään.
Noin yleisesti ottaen parhaat ravintolat löytyvät Charcon aukiolta ja sen länsipuolelta. Kun asuin ensimmäisen viikkoni kaupungin itäpuolella La Pazissa, aloitin etsintäni aivan väärästä suunnasta.
Mutta nyt aion kyllä vähän aikaa syödä ihan vaatimattomasti kotona!
Hajanaisia havaintoja joulun vietosta vielä
Yritin paikallisen ruokakaupan mainoslehden avulla vakoilla, mitä espanjalaiset (tai kanarialaiset) syövät jouluna. Etusivulla mainostettiin kinkkua, katkarapuja, suklaata ja kuohuviiniä (cava). Muilla sivuilla esiteltiin monenlaisia lihoja, kaloja, viinejä, juustoja, hedelmiä jne. (Katkarapuja mainostettiin myös telkkarissa.)
Telkkarissa joka toinen (sananmukaisesti, laskimme!) mainos on tuoksuja, joko miehille, naisille tai molemmille. Ilmeisesti se on lahjatoive numero yksi. Esim. kirjoja, jotka kuulemma ovat suomalaisten ykköstoive, en ole nähny mainostettavan ollenkaan.
Jouluyönä kaupunki oli aivan hiljainen. Jopa tivoli, joka pauhaa keskustassa adventista loppiaiseen, oli vaiennut, kaikki kaupat ja baarit olivat kiinni, vain muutama ravintola palveli turisteja. Aivan kuin eri kaupunki, jossa olen sentään asunut ja liikkunut jo kolme kuukautta! Jouluyö, pyhä yö. Vain kirkot olivat täynnä kansaa, ja ne harvat, joita kaduilla tuli vastaan, toivottelivat kaikki Feliz Navidad.
Joulupäivänäkin monet liikkeet olivat kiinni, mutta turistikauppoja oli myös auki. Intialaiset ja muut aasialaiset pitivät liikkeensä auki - niin kuin loogista onkin, eihän joulu ole heille pyhä. Espanjalaisten liikkeistä osa oli suljettu, normaalit paikallisille tarkoitetut palvelut olivat kaikki kiinni (kampaamot, vaatekaupat, toimistot ym.)
Koululaisilla on joululoma, mutta koulun tiloissa on joka päivä jotain ohjelmaa, johon lapset voivat osallistua. Calderassakin näimme ison ryhmän eri-ikäisiä koululaisia retkellä. Telkkari lähettää "lomaohjelmaa" samaan tapaan kuin Suomessa: Disney-, Narnia-, Taru sormusten herrasta -elokuvia ym.
Ja lahjathan tulevat vasta loppiaisena, tarkemmin sanottuna loppiaisen aattoiltana, kun Kolme Kuningasta (Kaspar, Melchior ja Balthasar) saapuvat. Niin että ei tämä joulun juhlinta vielä ollenkaan ohi ole!
Telkkarissa joka toinen (sananmukaisesti, laskimme!) mainos on tuoksuja, joko miehille, naisille tai molemmille. Ilmeisesti se on lahjatoive numero yksi. Esim. kirjoja, jotka kuulemma ovat suomalaisten ykköstoive, en ole nähny mainostettavan ollenkaan.
Jouluyönä kaupunki oli aivan hiljainen. Jopa tivoli, joka pauhaa keskustassa adventista loppiaiseen, oli vaiennut, kaikki kaupat ja baarit olivat kiinni, vain muutama ravintola palveli turisteja. Aivan kuin eri kaupunki, jossa olen sentään asunut ja liikkunut jo kolme kuukautta! Jouluyö, pyhä yö. Vain kirkot olivat täynnä kansaa, ja ne harvat, joita kaduilla tuli vastaan, toivottelivat kaikki Feliz Navidad.
Joulupäivänäkin monet liikkeet olivat kiinni, mutta turistikauppoja oli myös auki. Intialaiset ja muut aasialaiset pitivät liikkeensä auki - niin kuin loogista onkin, eihän joulu ole heille pyhä. Espanjalaisten liikkeistä osa oli suljettu, normaalit paikallisille tarkoitetut palvelut olivat kaikki kiinni (kampaamot, vaatekaupat, toimistot ym.)
Koululaisilla on joululoma, mutta koulun tiloissa on joka päivä jotain ohjelmaa, johon lapset voivat osallistua. Calderassakin näimme ison ryhmän eri-ikäisiä koululaisia retkellä. Telkkari lähettää "lomaohjelmaa" samaan tapaan kuin Suomessa: Disney-, Narnia-, Taru sormusten herrasta -elokuvia ym.
Ja lahjathan tulevat vasta loppiaisena, tarkemmin sanottuna loppiaisen aattoiltana, kun Kolme Kuningasta (Kaspar, Melchior ja Balthasar) saapuvat. Niin että ei tämä joulun juhlinta vielä ollenkaan ohi ole!
Viikko Piritan kanssa
Joulu on juhlittu, vieraat lähteneet, vuosikin jo loppumassa. Mitäs nyt? Täytyy löytää uudelleen "normaali arki" ja positiiviset rutiinit - jos sellaisista näissä oloissa nyt ollenkaan voi puhua...
Piritan kanssa ehdittiin vielä kaikenlaista kivaa sen jälkeen, kun toiset olivat lähteneet. Käytiin mm. tutustumassa La Lagunan kaupunkiin, joka on yliopistokaupunki, saaren entinen pääkaupunki ja Unescon maailmanperintökohde. Ei se minusta juurikaan kummemmalta näyttänyt kuin muutkaan kaupungit täällä, mutta ehkä se edustikin vähän näitä kaikkia Unescon listalla. Ja varmaan sillä on sellaisiakin arvoja, joita ei näe ihan vain kaduilla kävelemällä.
Käytiin me parissa museossakin ja kirkossa, nähtiin erilaisia hienoja seimiä (belen) ja tietenkin syötiin hyvin.
Pirita kävi myös uudelleen surffaamassa (lainelautailemassa) ja olisi mennyt kolmannenkin kerran, jos vain ryhmään olisi mahtunut. Teimme myös uuden retken Calderan kansallispuistoon, ja tällä kertaa minunkin oli vaellettava vaativampi reitti. Kyllä se olikin hieno! Päivä alhaalla laaksossa oli pilvinen, mutta me nousimme pilvien päälle ja nautimme upeista maisemista, auringonpaisteesta ja raikkaasta vuoristoilmasta. Korkeimmillaan olimme n. 1450 metrin korkeudessa, ja siellä pidimme evästaukommekin. Reitti kulki ihanaa pehmeää, tasaista metsäpolkua, jonka oikealla puolella rinne nousi jyrkästin ylöspäin ja vasemmalla syöksyi yhtä jyrkästi alas.
Olihan se upea reissu, mutta aika hitaasti mä tassuttelin, ja molempia polvia särki illalla ja vielä seuraavana päivänäkin vähän, nousu ja varsinkin lasku kävi sen verran nivelille. Voi olla, etten enää lähde Calderaan, en ehkä pärjää porukan mukana. Tämä retkihän me tehtiin ihan kahdestaan, kun Pirita jo tunsi reitin.
Piritan kanssa ehdittiin vielä kaikenlaista kivaa sen jälkeen, kun toiset olivat lähteneet. Käytiin mm. tutustumassa La Lagunan kaupunkiin, joka on yliopistokaupunki, saaren entinen pääkaupunki ja Unescon maailmanperintökohde. Ei se minusta juurikaan kummemmalta näyttänyt kuin muutkaan kaupungit täällä, mutta ehkä se edustikin vähän näitä kaikkia Unescon listalla. Ja varmaan sillä on sellaisiakin arvoja, joita ei näe ihan vain kaduilla kävelemällä.
 |
| La Lagunassa Pirita sai vihdoin kaipaamiaan churroja ja kaakaota. |
Pirita kävi myös uudelleen surffaamassa (lainelautailemassa) ja olisi mennyt kolmannenkin kerran, jos vain ryhmään olisi mahtunut. Teimme myös uuden retken Calderan kansallispuistoon, ja tällä kertaa minunkin oli vaellettava vaativampi reitti. Kyllä se olikin hieno! Päivä alhaalla laaksossa oli pilvinen, mutta me nousimme pilvien päälle ja nautimme upeista maisemista, auringonpaisteesta ja raikkaasta vuoristoilmasta. Korkeimmillaan olimme n. 1450 metrin korkeudessa, ja siellä pidimme evästaukommekin. Reitti kulki ihanaa pehmeää, tasaista metsäpolkua, jonka oikealla puolella rinne nousi jyrkästin ylöspäin ja vasemmalla syöksyi yhtä jyrkästi alas.
Olihan se upea reissu, mutta aika hitaasti mä tassuttelin, ja molempia polvia särki illalla ja vielä seuraavana päivänäkin vähän, nousu ja varsinkin lasku kävi sen verran nivelille. Voi olla, etten enää lähde Calderaan, en ehkä pärjää porukan mukana. Tämä retkihän me tehtiin ihan kahdestaan, kun Pirita jo tunsi reitin.
maanantai 23. joulukuuta 2013
La Orotavan seimi
La Orotavan kaupungissa rakennetaan joka vuosi valtava seimiasetelma, joka täyttää koko kaupungintalon piha-aukion ja jonka ihmiset ja eläimet ovat aidon kokoisia. Seimi odottaa tyhjänä jouluyöhön asti, jolloin Jeesus syntyy tavallisten ihmisten arkisten puuhien keskelle. Paitsi niitä perinteisiä aaseja ja härkiä, paimenia lampaineen ja itämaan tietäjiä (täällä kolme kuningasta, los Reyes Magos), aukiolla on torikauppiaita tuotteineen (mattoja, kankaita, ruukkuja, koreja, juustoa, kananmunia...), leipuri uuneineen, naisia kaivolla vedenhaussa jne. (Sitä perinteistä "kakkijaa" en sentään tässä asetelmassa huomannut.)
Eilen, kun kävimme Piritan kanssa katsomassa rakennelmaa, siellä tehtiin samalla valmisteluja illalla pidettävää juhlaa varten, asennettiin mikrofoneja yms. Sen takia ihan kaikista kohteista ei saanut hyviä kuvia, mutta kertyi kuvia silti muutaman kymmentä.
Eilen, kun kävimme Piritan kanssa katsomassa rakennelmaa, siellä tehtiin samalla valmisteluja illalla pidettävää juhlaa varten, asennettiin mikrofoneja yms. Sen takia ihan kaikista kohteista ei saanut hyviä kuvia, mutta kertyi kuvia silti muutaman kymmentä.
 |
| Katoksen alla odottavat Maria, Joosef ja tyhjä seimi. Taustalla kaupungintalo. |
 |
| Myrsky oli vienyt kaikki kauppiaitten tavarat, kun viimeksi kävimme katsomassa, repinyt katokset ja tietenkin kastellut kaikki paikat. |
 |
| Hedelmäkauppias, liekö oikein kaukomailta. |
 |
| Tällä naisella on pyykkipäivä. |
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Kuoron joulukonsertti
Kuorolla on ollut kovasti joulukiireitä. Yksi kohokohta oli yhteiskonsertti paikallisen katolisen seurakunnan kuoron kanssa Puerton suurimmassa kirkossa Nuestra Señora de la Peña de Franciassa.
Tähän oli tarkoitus lisätä pieni pätkä Vilin kuvaamaa videota meidän esiintymisestä, mutta ainakaan toistaiseksi en ole keksinyt, miten se onnistuisi...
 |
| Teneriffan suomalaisen ev.-lut. seurakunnan kuoro (kuva: Vili Holopainen) |
Lauloimme kuusi laulua, joista kaksi johtajamme, turistikanttori Sirpa Kristiina Niemelän omia sävellyksiä ja sanoituksia. Viimeisenä oli Jouluyö, juhlayö yhteislauluna espanjalaisen kuoron kanssa. Lisäksi yksi mies meidän kuorosta soitti Sylvian joululaulun flyygelitorvella ja toinen lauloi Oi jouluyön soolona.
Esiintymisasuina meillä on tavallisesti yksiväriset, iloisen väriset kaavut, mutta tällä kertaa niitä ei riittänyt kaikille. Laulajia oli 30, kuulemma tämän kuoron kaikkien aikojen ennätys. En tiedä, miltä se kuulosti kuulijoiden korvissa, mutta ainakin meillä laulajilla oli tosi hyvä fiilis!
Nyt osa tuosta joukosta onkin jo palannut Suomeen joulunviettoon, lasten ja lastenlasten luo. Vielä laulamme jouluaaton kirkossa klo 15, sitten meilläkin alkaa "joululoma".
Nuorisoa kylässä
 |
| Riikka ja Vili toivat tullessaan valmiiksi sekoitetut mausteet, kaulimen ja piparimuotin, kaikki muut ainekset etsittiin täältä kaupoista. Siirappia ei löydetty, mutta ostettiin ruskeaa sokeria. Riikka leipoi suuren kulhollisen ihania pipareita. |
 |
| Löysimme monta hyvää ravintolaa ja vain kaksi huonoa. Nuorten kanssa tulin syöneeksi paljon "hienommin" kuin yksin ollessani. |
 |
| Loro Parquessa on alue nimeltä Katandra Treetops, missä reitti kulkee puiden latvojen keskellä ja linnut pääsee näkemään läheltä. |
 |
| Loro Parquen upeat delfiinit. |
 |
| Patikkaretken maisemia. |
lauantai 14. joulukuuta 2013
Syysmyrsky
Tänään on taas ollut oikein kaunis päivä, käytiin jopa vähän biitsillä Riikan ja Vilin kanssa. Nuoriso ei uskaltautunut kylmään mereen, mutta minä menin. Enkä ehtinyt kauankaan miettiä, onko vesi kylmää vai ei, kun tuli pari isoa aaltoa ja heitteli mua ihan mukkelis makkelis. Kastui siinä sitten hiuksetkin, vaikka ei ollut tarkoitus... Se oli hauskaa!
Tiistaina, kun R&V olivat jo lähdössä tännepäin, nousi iltapäivällä yhtäkkiä kova tuuli. Muilta suomalaisilta olin kuullut hurjia juttuja syysmyrskyistä, jotka kaatavat puita, irrottavat kattopeltejä ja huuhtovat autoja mereen. Ei se nyt ihan niin pahalta aluksi tuntunut, mutta avasin kuitenkin telkkarista Kanarian kanavan, koska pahan myrskyn ajaksi julistetaan kuulemma ulkonaliikkumiskielto. Halusin olla edes jollain tavalla tilanteen tasalla.
TV-uutisten puheista en tietysti paljonkaan ymmärtänyt, mutta kuvat eri saarten myrskyistä olivat aika hurjia: isoja kalastajaveneitä oli huuhtoutunut rannoille, lentoja oli peruttu, tämän saaren pääkaupungissa Santa Cruzissa rantakatu oli kokonaan suljettu liikenteeltä jne. Silloin aloin olla huolissani Riikan ja Vilin matkustamisesta. Ehdin saada Riikalle viestin, että ottakaa kaikki tarpeellinen käsimatkatavaraan, jos vaikka joudutte jollekin toiselle kentälle odottelemaan, kun tänne ei voi laskeutua.
Matka meni kuitenkin kuulemma ihan hyvin, ei ilmakuoppia eikä mitään muutakaan erikoista. Edes etelän lentokentällä bussia odotellessa ei kuulemma tuntunut tuuliselta. Täällä saaren pohjoispuolella kyllä tuntui, myrsky yltyi aina vaan! Viimeisen välin (Santa Cruz - Puerto) nuoret tulivat taksilla, ja kun santacruzilainen taksi ei oikein tuntenut paikkoja, se jätti heidät aivan väärään paikkaan, tuon pitkän ja jyrkän mäen alle. Niinpä R&V sitten saivat kavuta kilometrin jyrkkää ylämäkeä matkalaukkujen kanssa, aamuyöllä, kovassa myrskyssä!
Pian sen jälkeen alkoi rankkasade, joka jatkui aamuun asti. Kahdeksalta oli kova ukkonen ja sade taukosi, mutta meillä tietysti nukuttiin vielä yön rasituksista. Päivällä sade alkoi uudelleen, mutta hiljeni sen verran, että kävelimme kaupungille syömään ja kauppaan. Ravintolassa ollessamme satoi taas aivan kaatamalla, mm. kahdesta kohtaa ravintolan katon läpi sisälle. Eihän se vielä mitään, että katosta tippuu vettä, mutta kun se toinen noro valui sähköjohtoa pitkin ja hehkulampun kautta lattialle... Illalla piti oleman suomalaisten Kauneimmat joululaulut kaupungin keskustan isossa kirkossa, mutta ne oli peruttu myrskyn takia. Vasta jälkeenpäin kuulin, että se oli oikein viranomaisten määräys: kaupunkiin oli julistettu "korkein hälytystila" ja julkiset rakennukset oli pidettävä tyhjinä.
Illalla tuli uusi ukkonen, ja sade jatkui edelleen koko yön rankkana. Keskellä päivää (torstaina) se vihdoin hiipui, ja pääsimme kävelylle Puerton kaupunkiin ja nuoret pääsivät näkemään, mihin oikein olivat tulleet.
Tiistaina, kun R&V olivat jo lähdössä tännepäin, nousi iltapäivällä yhtäkkiä kova tuuli. Muilta suomalaisilta olin kuullut hurjia juttuja syysmyrskyistä, jotka kaatavat puita, irrottavat kattopeltejä ja huuhtovat autoja mereen. Ei se nyt ihan niin pahalta aluksi tuntunut, mutta avasin kuitenkin telkkarista Kanarian kanavan, koska pahan myrskyn ajaksi julistetaan kuulemma ulkonaliikkumiskielto. Halusin olla edes jollain tavalla tilanteen tasalla.
TV-uutisten puheista en tietysti paljonkaan ymmärtänyt, mutta kuvat eri saarten myrskyistä olivat aika hurjia: isoja kalastajaveneitä oli huuhtoutunut rannoille, lentoja oli peruttu, tämän saaren pääkaupungissa Santa Cruzissa rantakatu oli kokonaan suljettu liikenteeltä jne. Silloin aloin olla huolissani Riikan ja Vilin matkustamisesta. Ehdin saada Riikalle viestin, että ottakaa kaikki tarpeellinen käsimatkatavaraan, jos vaikka joudutte jollekin toiselle kentälle odottelemaan, kun tänne ei voi laskeutua.
Matka meni kuitenkin kuulemma ihan hyvin, ei ilmakuoppia eikä mitään muutakaan erikoista. Edes etelän lentokentällä bussia odotellessa ei kuulemma tuntunut tuuliselta. Täällä saaren pohjoispuolella kyllä tuntui, myrsky yltyi aina vaan! Viimeisen välin (Santa Cruz - Puerto) nuoret tulivat taksilla, ja kun santacruzilainen taksi ei oikein tuntenut paikkoja, se jätti heidät aivan väärään paikkaan, tuon pitkän ja jyrkän mäen alle. Niinpä R&V sitten saivat kavuta kilometrin jyrkkää ylämäkeä matkalaukkujen kanssa, aamuyöllä, kovassa myrskyssä!
Pian sen jälkeen alkoi rankkasade, joka jatkui aamuun asti. Kahdeksalta oli kova ukkonen ja sade taukosi, mutta meillä tietysti nukuttiin vielä yön rasituksista. Päivällä sade alkoi uudelleen, mutta hiljeni sen verran, että kävelimme kaupungille syömään ja kauppaan. Ravintolassa ollessamme satoi taas aivan kaatamalla, mm. kahdesta kohtaa ravintolan katon läpi sisälle. Eihän se vielä mitään, että katosta tippuu vettä, mutta kun se toinen noro valui sähköjohtoa pitkin ja hehkulampun kautta lattialle... Illalla piti oleman suomalaisten Kauneimmat joululaulut kaupungin keskustan isossa kirkossa, mutta ne oli peruttu myrskyn takia. Vasta jälkeenpäin kuulin, että se oli oikein viranomaisten määräys: kaupunkiin oli julistettu "korkein hälytystila" ja julkiset rakennukset oli pidettävä tyhjinä.
Illalla tuli uusi ukkonen, ja sade jatkui edelleen koko yön rankkana. Keskellä päivää (torstaina) se vihdoin hiipui, ja pääsimme kävelylle Puerton kaupunkiin ja nuoret pääsivät näkemään, mihin oikein olivat tulleet.
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Itsenäisyyspäivä
Suomi-kerho järjesti hyvässä yhteistyössä Puerton kaupungin kanssa upean itsenäisyyspäiväjuhlan Lago Martianezin merivesialtaiden keskellä Kasinolla, siis yhdessä tärkeimmistä turistikohteista. Lippuja juhlaan oli myyty noin 650 kpl ja joka ikinen katettu pöytä tuli täyteen väkeä.
Ohjelmassa oli luvassa kaupunginjohtajan tervehdys, Suomen konsulin juhlapuhe, kirkkokuoron esittämä Finlandia ja mieskuoron Veteraanin iltahuuto, tietenkin Maamme-laulu yhdessä, ruokailu ja sen jälkeen karnevaaliohjelmaa ja tanssia. Konsuli tosin ei ilmaantunut paikalle, vaan oli lähettänyt puheensa kirjoitettuna. Konsuli on uusi tehtävässään ja oli innoissaan opiskellut koko itsenäisen Suomen historian tätä tilaisuutta varten - puhe kesti luettuna aika kauan... Vielä tuplasti kauemmin se olisi kestänyt, jos konsuli itse olis ollut paikalla ja puhunut kaiken ensin espanjaksi ja sitten se olisi erikseen tulkattu suomeksi!
Kuoron Finlandia meni oikein hienosti, mutta jouduimme esiintymään "katolla" niin että kukaan ei kunnolla nähnyt meitä eikä kaikki edes kuulleet. Menivät rouvien hienot juhla-asut melkein hukkaan.
 |
| Tunsin itseni ihan Tuhkimoksi näiden rouvien rinnalla. |
Suurin osa kuorolaisista aikoi lähteä juhlasta heti ohjelmaosuuden jälkeen, ennen ruokailua. (Se aiheuttikin järjestäjille kovaa huolta, kun piti vahtia, että kaikki varmasti poistuvat alueelta, eikä kukaan jää salaa syömään maksamatta illalliskorttia!) Olin etukäteen vähän kahden vaiheilla: noin suureen juhlaan olisi vähn tylsä jäädä ilman yhtään tuttua, mutta jotenkin tekisi mieli juhlistaa itsenäisyyspäivää eikä vain hipsiä saman tien yksin kotiin. Onneksi muutkin tuntuivat olevan samaa mieltä. Ensin muutama kuorolainen sopi keskenään menevänsä yhdessä syömään hyväksi tietämäänsä ravintolaan. Sana levisi ja väkeä kertyi lisää niin että lopulta meitä tuli ravintolaan 24 henkilöä - kolme 8 hengen pöytäkuntaa.
Siitä tuli oikein mukava ilta. Vaikka osa pöytäseurueesta oli lähes tuntemattomia, kaikki osoittautuivat hauskoiksi ja fiksuiksi ihmisiksi. Söimme hyvin, joimme kohtuudella ja juttelimme vilkkaasti. Paikka oli kaunis, jouluvalot, elävää musiikkia jne. Tunnelma oli kerrassaan mainio! Mutta omaa kultaa siinä tuli ikävä, kun kaikki muut olivat pareittain. Olisi Jarikin varmasti viihtynyt siellä...
Yhdentoista maissa lähdimme ravintolasta, ja sen jälkeen päädyin vielä Maijan ja Heikin luo jatkoille. Siellä istuttiin ja rupateltiin suunnilleen kahteen asti, ja mun lähdettyä isäntäväki innostui kuulemma vielä juttelemaan kahdestaan aamuviiteen asti!
PS. Kaupunginjohtaja kertoi, että suomalaiset ovat toiseksi suurin turistiryhmä Puertossa. Sen kyllä kuuleekin kaupungilla kävellessään: selvästi yleisimmät kielet ovat espanja, saksa ja suomi, tässä järjestyksessä. Kansakunnan kokoon nähden suomalaisia tulee kuulemma kuitenkin ylivoimaisesti eniten. Koko Espanjassa käy vuosittain puoli miljoonaa suomalaista, siis 10% koko väestöstä!
Siitä tuli oikein mukava ilta. Vaikka osa pöytäseurueesta oli lähes tuntemattomia, kaikki osoittautuivat hauskoiksi ja fiksuiksi ihmisiksi. Söimme hyvin, joimme kohtuudella ja juttelimme vilkkaasti. Paikka oli kaunis, jouluvalot, elävää musiikkia jne. Tunnelma oli kerrassaan mainio! Mutta omaa kultaa siinä tuli ikävä, kun kaikki muut olivat pareittain. Olisi Jarikin varmasti viihtynyt siellä...
Yhdentoista maissa lähdimme ravintolasta, ja sen jälkeen päädyin vielä Maijan ja Heikin luo jatkoille. Siellä istuttiin ja rupateltiin suunnilleen kahteen asti, ja mun lähdettyä isäntäväki innostui kuulemma vielä juttelemaan kahdestaan aamuviiteen asti!
PS. Kaupunginjohtaja kertoi, että suomalaiset ovat toiseksi suurin turistiryhmä Puertossa. Sen kyllä kuuleekin kaupungilla kävellessään: selvästi yleisimmät kielet ovat espanja, saksa ja suomi, tässä järjestyksessä. Kansakunnan kokoon nähden suomalaisia tulee kuulemma kuitenkin ylivoimaisesti eniten. Koko Espanjassa käy vuosittain puoli miljoonaa suomalaista, siis 10% koko väestöstä!
tiistai 3. joulukuuta 2013
Suomalaisten touhuja
 |
| Puerton rantaa |
Puertossa asuu pysyvästi tai talven ajan arviolta noin tuhat suomalaista - ja siihen viikkoturistit päälle. Talviasukkaita on enimmäkseen juuri täällä saaren pohjoisosassa, missä on enemmän "aitoa kanarialaista" tai espanjalaista asutusta, kulttuuria ym. Etelässä (Playa de las Americas, Adeje, Los Cristianos, Los Gigantes...) käy enemmän niitä turisteja, jotka haluavat "varmaa aurinkoa" ja rantaelämää. Siellä kaupungit on rakennettu vain tursteja varten, ja maisema on karua. Rinteillä kasvaa kitukasvuisia pensaita ja kaktuksia. "Ainainen auringonpaiste synnyttää autiomaan", niin kuin sanontakin kuuluu. Täällä pohjoisessa sataa enemmän ja sen myötä maisema on paljon vihreämpää. Täällä kasvavat palmut ja banaanit, ylärinteillä tuuheat kanarianmäntymetsät.
Teneriffan Suomi-kerholla on ohjelmaa niin paljon, ettei yksi ihminen millään ehtisi osallistua kaikkeen. On jumppaa, patikkaretkiä, korttipelejä, tansseja, rantalentistä, mölkkyä, kielikursseja, karaokea ja vaikka mitä.( http://tenerifensuomi-kerho.org/Toimintakalenteri.php) Lisäksi kerho järjestää kaikenlaisia retkiä, välillä naapurikylään syömään tai tutustumaan viininviljelyyn, välillä muille saarille - jopa Kuuban matkasta on ollut puhetta!
 |
| Suomi-kerhon patikkaretkellä Calderan kansallispuistossa |
Minä en ole lähdössä Kuubaan, enkä muutenkaan kovin ahkerasti osallistu Suomi-kerhon tapahtumiin. Sirpan kanssa käytiin Mascan-retkellä, ja toistaiseksi kerran olen ollut mukana patikoimassa. Tällä viikolla tulee itsenäisyyspäiväjuhla, ja lähempänä joulua vielä pikkujoulut suomalaisine jouluruokineen. Tosin sinnekään tuskin menemme, koska mulla on silloin nuorisoa täällä, eivätkä he varmaankaan tule tänne saadakseen suomalaisia jouluruokia...
Niinhän minäkin tietysti etukäteen ajattelin, että enhän mä sinne mene suomalaisten kanssa olemaan. Mieluummin teen tuttavuutta paikallisten kanssa ja opin vähän espanjaakin siinä samalla. Mutta paikallisten kanssa on aika vaikea päästä tutuiksi, heillä on kotinsa, perheensä, sukunsa, työnsä ja ystävänsä täällä, ja me ollaan vain käymässä.
Mä olen (tietenkin) mukana seurakunnan (Teneriffan suomalainen evankelis-luterilainen seurakunta, http://www.teneriffansrk.fi/ ) toiminnassa ja etenkin sen kuorossa. Kuoro on ollut tosi hyvä tapa tutustua ihmisiin ja kotiutua paikkakunnalle. Siinä on heti tullut parikymmentä ihmistä tutuiksi. Kirkossa, srk-kodilla ja kaupungilla tulee tuttuja vastaan, on harjoituksia ja esiintymisiä minne mennä, ja missä jopa kysellään perään, jos en jonain päivänä olekaan paikalla. Kuorossa olen jo ehtinyt saada uusia hyviä ystäviä (joiden lapset ovat suunnilleen mun ikäisiä), saanut yhteisiä kokemuksia ja voin tuntea kuuluvani jonnekin. Lisäksi voin aina kysyä kokeneemmilta, jos eteen tulee jokin pulma tai tarvitsen tietoa jostain - tai vaikka hameen korjaajaa, niin kuin tänään. Siihenkin löytyi apu kuorolaisista.
 |
| Casa Sancho Panza, alakerrassa suomalainen srk-koti, yläkerrassa asuntoja |
Toinen missä olen ollut suht aktiivisesti mukana on srk:n naisten aamukahvit, joita nautitaan kauniissa puistokahvilassa aika lähellä mun asuntoani. Kuinka ollakaan, otin jopa ensimmäisen alustusvuoron. Siellä on mukava jutella uskon asioista ja muistakin, tunnelma on miellyttävän "kevyt" ja kesäinen. Viimeksi juttu luisti mm. siihen miten mustavalkoista kaikki oli ennen vanhaan: jos olit uskovainen, et käyttänyt meikkiä etkä minihameita - tosin eihän 40-luvulla mitään minihameita ollutkaan, totesi joku. - Ja se harmittaa minua niin vietävästi, minä olisin niin tykännyt käyttää sellaista! puhahti muuan rouva. Täällä saa tosiaan olla ihan se mikä on, eikä tarvitse yrittää näytellä "hurskaampaa"!
Lunta ja aurinkoa
Pitkän pilvisen ja "viileän" jakson jälkeen tänään oli taas oikein kunnon aurinkoinen ja lämmin (=kuuma) päivä. Teiden huippukin näkyi taas, ja näkyi olevan lumen peitossa. Tämä on kai nyt se "pysyvä" lumi. En tiedä, milloin se on sinne tullut, koska huippu on ollut niin kauan pilvien keskellä. Eräs suomalainen sanoi, että eilen se tuli: eilen sataa rotkotti koko päivän ja ukkonenkin jyrisi, ja ukkosella lumi kuulemma yleensä tulee. Ylhäällä täytyy siis olla pakkasta, ja samaan aikaan mun parvekkeella auringon paisteessa mittari näytti n. +40 astetta.
perjantai 29. marraskuuta 2013
Joulun odotusta
Onhan se tietysti vähän vaikea tässä ympäristössä ymmärtää, että joulu on tulossa... Postilaatikko ei pullistele mainoksista, ei kuulu joululauluja, lumesta ei tietoakaan, päivälämpötila yhä 20 asteen tienoilla (useimmiten yli) jne. Mutta kyllä täälläkin jouluun valmistaudutaan. Oikein huvittaa, kuinka täälläkin joulun rekvisiittaan kuuluvat joulupukki ja porot, kuuset ja jouluvalot, jopa lumiukot! Milloin niistä on tullut "oikean joulun" tuntomerkkejä? Eihän täällä edes kasva kuusia, eikä kukaan paikallinen ole varmaan edes nähnyt oikeaa lumiukkoa. Miksi pohjoisten maiden (Pohjoismaat, Saksa, ehkä myös Englanti ja USA) tavat ovat niin vahvasti valloittaneet kaikkien maiden joulunvieton? Vai onko tämäkin taas vain sitä yleistä amerikkalaistumista? Kuvissahan porot yleensä lentää, mutta olen mä täällä nähnyt ihan oikean näköisenkin "poron" seisomassa joulupukin vierellä jonkin kaupan ovenpielessä.
Päiväsaikaan jouluvalot näyttävät aika hassuilta palmujen ym. keskellä, mutta illat täälläkin ovat pimeät, ja silloin jouluvalot ilahduttavat melkein yhtä paljon kuin Suomessa. Vaikka eihän tunnelma toki ole sama...
Suomalaisilla tuntuu olevan kova tarve säilyttää "ainoat oikeat" eli suomalaiset jouluperinteet täälläkin. Kuuset ovat muovisia, Lidlistä tai Ikeasta ostettuja, mutta aitojen ruokien eteen voidaan nähdä paljonkin vaivaa. Eilen kuuntelin melkein koko paluumatkan Americasista Puertoon (noin puolitoista tuntia) kun emännät keskustelivat jouluruokien laitosta.
- Minä en laita muuta kuin lanttulaatikon, perunalaatikon ja porkkanalaatikon. En tee maksalaatikkoa. Ja kinkun tietenkin paistan.
- Niin ja sienisalaattia tietysti.
- Mutta mistäs saat sienet?
- Toin Suomesta. Ja ruisleipää meillä on nyt paljon, kun toin itse, ja sitten ne-ja-ne tuttavat toivat ja ne toiset...
- Bataatistakin saa hyvän laatikon, kun laittaa vähän naurista sekaan, se on melkein kuin lanttua.
- Mulla on lanttua, toin Suomesta. Keitin sen soseeksi jo siellä, ei se paljon paina.
- Mistä sillistä sä tykkäät? Lidlistä saa sitä Matjes-silliä.
- Ei kun mä ostan sitä tillisilliä.
- Ja Ikeasta saa puolukoita. Täytyy taas ottaa auto jonain päivänä ja lähteä porukalla Ikeaan...
Ja niin edelleen. Toinen näistä rouvista on talviasukas, toinen on asunut täällä vakituisesti jo monta kymmentä vuotta!
Aito espanjalainen jouluperinne sen sijaan on jouluseimi. Niitäkin on jo hiukan ilmestynyt kauppojen ikkunoihin, mutta varsinaisesti niiden aika koittaa vasta tästä viikonlopusta eli ensimmäisestä adventista alkaen. Orotavan kaupungissa rakennetaan joka vuosi uusi, suuri seimiasetelma kaupungintalon pihalle. Se oli jo rakenteilla, kun kävin kaupungissa keskiviikkona, mutta käyn varmasti uudelleen katsomassa sitä sitten kun se on valmis, ja laitan myös kuvia tänne.
Yhden turistirihkamakaupan ikkunassa on varsin persoonallinen jouluikkuna, pitäisi kelvata kaikille, uskonnosta riippumatta. Eihän siitä puutu mitään muuta kuin se Jeesus-juttu...
Adventtimessuja
Eilen vietettiin Playa de las Americasissa, San Eugenion kirkossa, suomalaista adventtimessua, jossa olimme kuoron kanssa laulamassa Hoosiannaa ynnä muuta. Laulajia oli peräti 27, tiettävästi ennätysmäärä. Miehiäkin oli 9, ja Hoosianna kajahti todella komeasti. Se oli meille melkein kokopäiväretki: lähdimme Puertosta klo 14 ja palasimme illalla klo 21, eikä perillä ehditrty muuta kuin treenata ohjelmisto läpi, pitää kahvitauko, ja sen jälkeen viettää messua.
Huomenna on vuorossa Puerton oma adventtimessu San Franciscon ekumeenisessa kirkossa.
Täällä on paljon enemmän suomalaisia talviasukkaita kuin etelässä Americasissa, ja kirkossakin käy paljon enemmän väkeä. Huomenna on taas odotettavissa täpötäysi kirkko. Messun jälkeen täällä on traditiona vielä laulaa yhdessä kirkon edessä Maa on niin kaunis. Sekin on aika hieno elämys, pimeässä ja lämpimässä etelän yössä (kello on siihen aikaan vasta noin 19, mutta pimeää on), monen kymmenen, jopa muutaman sadan laulajan joukolla. Kerran eräs espanjalainen nainen kysyi minulta, mitä porukkaa me oikein olemme. Katolisia? Ei, yritin selittää luterilaisia, protestantteja, lopulta jopa reformoituja, mutta mikään sanoista ei tuntunut olevan señoralle tuttu. Lopulta hän kysyi: -Cristianos? ja pääsimme yhteisymmärrykseen. -Si, cristianos, claro!
Eilen kuulin toisenkin tapauksen, missä meidän kirkolliset touhut olivat ihmetyttäneet espanjalaista: Meidän suntio (tehtävässä vuorottelevat vapaaehtoiset seurakuntalaiset) oli laittamassa virsinumeroita taululle, ja muuan señora seuraili aikansa touhua ihmetellen. Lopulta hän kysyi, mitä numeroita ne olivat: -Onko teillä arpajaiset messussa?!
maanantai 25. marraskuuta 2013
lauantai 23. marraskuuta 2013
Ruokakaupassa
Aluksi kävin tietenkin monissa eri kaupoissa, kun etsin sitä parasta ja minulle sopivinta. Nyt mulla alkaa jo olla ihan vakituiset paikat, mistä mitäkin käyn ostamassa. Lähikauppani on suoraan sanoen aika surkea, mutta saa sieltäkin vesipullon ja valkoisen sämpylän "hätätilanteessa". Nimeltään se on komeasti SUPERMERCADO, mutta kooltaan vastaa tavallista suomalaista R-kioskia.
Jäätelöitä mainostetaan näyttävästi kaupan ulkopuolella, mutta sisällä en niitä nähnyt. Kun kysyin myyjältä (nuori nainen ei ymmärtänyt sanaa ice-cream, mutta onneksi minä olin jo oppinut sanomaan helado!), hän avasi pienen umpikantisen pakastimen ja kaiveli leipäpussien alta, ja löytyihän sieltä muutama sulkaatuutti!
Oudoimmalta suomalaisen silmään näyttävät näiden maitohyllyt. Muistuttavat enemmän meidän pesuainehyllyjämme pahvilaatikoineen ja muovipulloineen. Joissain kaupoissa on lisäksi "fresh milk" kylmäkaapissa, mutta yleensä maito myydään lämpimästä hyllystä.
Suosikkiruokakauppani on yhä se HiperDino, josta silloin yhdeksän vuotta sitten ostettiin Pertun kanssa "kotimaisia banaaneja" ja "kotimaisia viinirypäleitä".
Luulisi, että täällä hedelmät ja vihannekset olisivat paljon parempia kuin Suomessa, mutta ainakin tomaatit ovat sennäköisiä, etteivät taatusti menisi kaupaksi Suomessa.
Ruokakaupoissakin näkyy jo joulun lähestyminen. Ilmeisesti täälläkin kinkku kuuluu jouluun - tai ehkä se kuuluu kaikkiin juhliin, en tiedä...
Kalatiskin kierrän mieluummin kaukaa. Kalat lojuvat jäiden päällä ilman mitään lasikupua tai -kantta, ja haju on sen mukainen... Nyljetyt mustekalat eivät myöskään mitenkään kiihota mun ruokahaluani.
Jäätelöitä mainostetaan näyttävästi kaupan ulkopuolella, mutta sisällä en niitä nähnyt. Kun kysyin myyjältä (nuori nainen ei ymmärtänyt sanaa ice-cream, mutta onneksi minä olin jo oppinut sanomaan helado!), hän avasi pienen umpikantisen pakastimen ja kaiveli leipäpussien alta, ja löytyihän sieltä muutama sulkaatuutti!
Oudoimmalta suomalaisen silmään näyttävät näiden maitohyllyt. Muistuttavat enemmän meidän pesuainehyllyjämme pahvilaatikoineen ja muovipulloineen. Joissain kaupoissa on lisäksi "fresh milk" kylmäkaapissa, mutta yleensä maito myydään lämpimästä hyllystä.
Suosikkiruokakauppani on yhä se HiperDino, josta silloin yhdeksän vuotta sitten ostettiin Pertun kanssa "kotimaisia banaaneja" ja "kotimaisia viinirypäleitä".
Luulisi, että täällä hedelmät ja vihannekset olisivat paljon parempia kuin Suomessa, mutta ainakin tomaatit ovat sennäköisiä, etteivät taatusti menisi kaupaksi Suomessa.
Ruokakaupoissakin näkyy jo joulun lähestyminen. Ilmeisesti täälläkin kinkku kuuluu jouluun - tai ehkä se kuuluu kaikkiin juhliin, en tiedä...
Kalatiskin kierrän mieluummin kaukaa. Kalat lojuvat jäiden päällä ilman mitään lasikupua tai -kantta, ja haju on sen mukainen... Nyljetyt mustekalat eivät myöskään mitenkään kiihota mun ruokahaluani.
perjantai 22. marraskuuta 2013
Telkkarin katselusta
Yksin ollessa tulee katseltua telkkariakin, vaika se onkin täällä aika epätoivoista...
Ensinnäkin tietysti suurin osa ohjelmista on espanjaksi, josta en paljonkaan ymmärrä, ja ulkomaalaisetkin on yleensä dubattu espanjaksi. Joiltain kanavilta sen saa tosin onneksi pois päältä. Sieltä tulee sellaisia tuttuja ohjelmia kuin Dos Hombres y Medio, The Big Bang Theory ja Como Conoci a Vuestra Madre (niin, tyttäret, nyt minäkin katson sitä!). Mutta kun ei nämä mokomat ymmärrä jaksoista mitään! Jaksoja tulee ihan missä sattuu järjestyksessä, useampia aina putkeen, eikä niiden välissä ole välttämättä mitään merkkiä. Yhdessä kohtauksessa Jake on teini ja heti seuraavassa taas pikkupoika, Alan asuu milloin Charlien, milloin Walldenin kanssa. Ohjelmatiedoissakin sanotaan "Charlie Sheen tai Ashton Kutcher ja Jon Cryer esittävät..." Sen sijaan mainoskatkoja tulee kesken jakson, ihan milloin tahansa, jopa kesken lauseen. Mainoskatko voi kestää 6-7 min., sitten tulee pari kohtausta ohjelmaa, ja sitten voi tulla toinen yhtä pitkä mainoskatko. Tai sitten ei, ihan miten vain.
Yksi espanjankielinen ohjelma, jota olen seurannut on Atrapa un million (http://www.antena3.com/programas/millon/) Se on tietokilpailu, jossa annetaan yksi kysymys kerrallaan ja muutama (yleensä yhden sanan) vastausvaihtoehto, joista kilpailijoiden on valittava oikea. Kysymyket ja vastaukset ovat yleensä niin kauan näkyvillä, kun juontaja höpöttelee kaikkea muuta ja "lisää jännitystä" viivyttelemällä, että minä ehdin etsiä vieraat sanat sanakirjasta ja pysyn kohtuullisen hyvin kärryillä.
Ensinnäkin tietysti suurin osa ohjelmista on espanjaksi, josta en paljonkaan ymmärrä, ja ulkomaalaisetkin on yleensä dubattu espanjaksi. Joiltain kanavilta sen saa tosin onneksi pois päältä. Sieltä tulee sellaisia tuttuja ohjelmia kuin Dos Hombres y Medio, The Big Bang Theory ja Como Conoci a Vuestra Madre (niin, tyttäret, nyt minäkin katson sitä!). Mutta kun ei nämä mokomat ymmärrä jaksoista mitään! Jaksoja tulee ihan missä sattuu järjestyksessä, useampia aina putkeen, eikä niiden välissä ole välttämättä mitään merkkiä. Yhdessä kohtauksessa Jake on teini ja heti seuraavassa taas pikkupoika, Alan asuu milloin Charlien, milloin Walldenin kanssa. Ohjelmatiedoissakin sanotaan "Charlie Sheen tai Ashton Kutcher ja Jon Cryer esittävät..." Sen sijaan mainoskatkoja tulee kesken jakson, ihan milloin tahansa, jopa kesken lauseen. Mainoskatko voi kestää 6-7 min., sitten tulee pari kohtausta ohjelmaa, ja sitten voi tulla toinen yhtä pitkä mainoskatko. Tai sitten ei, ihan miten vain.
Yksi espanjankielinen ohjelma, jota olen seurannut on Atrapa un million (http://www.antena3.com/programas/millon/) Se on tietokilpailu, jossa annetaan yksi kysymys kerrallaan ja muutama (yleensä yhden sanan) vastausvaihtoehto, joista kilpailijoiden on valittava oikea. Kysymyket ja vastaukset ovat yleensä niin kauan näkyvillä, kun juontaja höpöttelee kaikkea muuta ja "lisää jännitystä" viivyttelemällä, että minä ehdin etsiä vieraat sanat sanakirjasta ja pysyn kohtuullisen hyvin kärryillä.
Hedelmä
Syötiin Sirpan kanssa tällainen hedelmä. Tietääkö kukaan sille nimeä? Minä en löytänyt edes sanakirjasta.
Hdelmäliha on pehmeää ja vaaleaa, maku makea ja aika mieto, muistuttaa aika lailla päärynää. Kuori on vahva, hedelmän voi huoletta lusikoida kuoren sisältä. Siemenet ovat isoja ja tummia kun vesimeloonilla.
Hdelmäliha on pehmeää ja vaaleaa, maku makea ja aika mieto, muistuttaa aika lailla päärynää. Kuori on vahva, hedelmän voi huoletta lusikoida kuoren sisältä. Siemenet ovat isoja ja tummia kun vesimeloonilla.
tiistai 19. marraskuuta 2013
Koti Orotavan laaksossa
Asuntoni näyttää ihan siltä kuin allaolevan linkin kuvissakin. Mulla on olohuone, johon liittyy "amerikkalainen" keittiö, ja pyykinpesukone espanjalaiseen tapaan keittiössä. Makuuhuoneessa on peräti kolme sänkyä (tai siis tupla + yksi) ja olohuoneen vuodesohvaan saa vielä kaksi lisää. Molemmista huoneista pääsee parvekkeelle, jonne mahtuu pöytä tuoleineen sekä pyykkiteline. Lisäksi on vielä kylpyhuone ja vaatehuone. Oikein mukava pikku koti yhdelle mammalle!
Kaupungin keskustaan täältä on noin puolentoista kilometrin kävely, laskipa keskustaksi sitten Charcon aukion tai Martianezin merivesialtaat. Siis ihan inhimillinen kävely aamulla ja reippaana kaupunkiin päin mennessä. Mutta se onkin alamäkeä. Iltapäivällä, kauppakassien kanssa, tai illan pimeässä pitäisi jaksaa kavuta koko matka jyrkkää ylämäkeä! Aika usein tulen taksilla kotiin... Taksimatka maksaa peräti 3,05 €, eli suurin piirtein saman kuin bussilippu Porvoon sisäisessä liikenteessä.
Jyrkkä mäki onkin tämän asunnon ainoa huono puoli. Sitten kun tänne asti pääsee, on taas niin hyvä mieli, kun asuu näin kauniissa paikassa, poissa keskustan hulinasta.
Parasta tässä kodissa on kuitenkin piha-alue ja näkymä parvekkeelta. Tämä "taloyhtiö" (espanjassa tuntematon käsite, tosin) muodostuu kolmesta pitkästä 3-4-kerroksisesta talosta, joiden sisäpihalle jää hyvin hoidettu puutarha ja uima-allasalue. Meillä on Pedro, jonka tehtävä on huolehtia puutarhasta ja altaasta, ja lisäksi täällä käy siivoojia siivoamassa yhteisiä alueita, ja milloin mitäkin korjaus- ja huoltomiehiä. Paikat pidetään kunnossa ja kauniina.
Oman pihapiirin ulkopuolelta näkyy vähän vuorenrinnettä kylineen (varsinkin illan pimeässä kylistä vilkkuvat valot ovat kauniita) ja sitten se Teiden huippu, josta olen jo puhunutkin. Joskus näkyy, joskus ei. Sirpa ehti nähdä sen muutaman kerran, sen verran että uskoo että kyllä siellä vielä jokin huippukin on.
Kaupungin keskustaan täältä on noin puolentoista kilometrin kävely, laskipa keskustaksi sitten Charcon aukion tai Martianezin merivesialtaat. Siis ihan inhimillinen kävely aamulla ja reippaana kaupunkiin päin mennessä. Mutta se onkin alamäkeä. Iltapäivällä, kauppakassien kanssa, tai illan pimeässä pitäisi jaksaa kavuta koko matka jyrkkää ylämäkeä! Aika usein tulen taksilla kotiin... Taksimatka maksaa peräti 3,05 €, eli suurin piirtein saman kuin bussilippu Porvoon sisäisessä liikenteessä.
Jyrkkä mäki onkin tämän asunnon ainoa huono puoli. Sitten kun tänne asti pääsee, on taas niin hyvä mieli, kun asuu näin kauniissa paikassa, poissa keskustan hulinasta.
Ensimmäinen Suomen-vierailija tuli ja meni
Sirpa lähti Suomeen ja heti alkoi aurinko paistaa... Saari ei nyt näyttänyt oikein parhaita ilmojaan Sirpan loman aikana. Mutta hyvä viikko meillä oli, ehdittiin vaikka mitä, eikä kertaakaan edes pidetty kiirettä!
Netin sain vihdoin Sirpan ensimmäisenä koko päivänä täällä, jouduimme päivystämään asentajaa aamupäivän. Yllättäen hän kuitenkin tuli ihan ilmoittamaansa aikaan, hoiti homman nopeasti ja saman tien niin että se toimii. :)
Nyt voin siis ruveta ahkerasti bloggaamaan...
Netin sain vihdoin Sirpan ensimmäisenä koko päivänä täällä, jouduimme päivystämään asentajaa aamupäivän. Yllättäen hän kuitenkin tuli ihan ilmoittamaansa aikaan, hoiti homman nopeasti ja saman tien niin että se toimii. :)
Nyt voin siis ruveta ahkerasti bloggaamaan...
tiistai 12. marraskuuta 2013
Osoite Orotavan laaksossa
Tanaan aukeaa sanky&sampyla -majoituspalvelumme, tulee ensimmainen vieras Suomesta viikoksi. Joulukuu on jo melko taysi, samoin viikot 7-8 / 2014, mutta muilla viikolla on viela vapaata... Ilmoittautua voi esim. sahkopostilla tai facebookissa. Voi olla etta saan netin asuntooni ennen kuin muutan pois, saa nahda... :)
Niin ja se osoite Orotavan laaksossa on siis:
Risco de Oro, 32
Carretera Las Tapias, 4
C.P. 38400 Puerto de la Cruz
Santa Cruz de Tenerife
ESPANJA
(Ensimmainen rivi on rakennuksen nimi, toisena katu, sitten kaupunki ja Santa Cruz de Tenerife on laani.)
Niin ja se osoite Orotavan laaksossa on siis:
Risco de Oro, 32
Carretera Las Tapias, 4
C.P. 38400 Puerto de la Cruz
Santa Cruz de Tenerife
ESPANJA
(Ensimmainen rivi on rakennuksen nimi, toisena katu, sitten kaupunki ja Santa Cruz de Tenerife on laani.)
maanantai 4. marraskuuta 2013
Ensilumi!
Taas tekisi mieli laittaa kuva: tana aamuna oli ensilumi maassa! Nimittain Teiden huipulla, jonka naen aina ensimmaiseksi aamulla, kun verhoni avaan. Oli se aika huikea naky.
torstai 31. lokakuuta 2013
Mañanan maassa
Lokakuu on lopussa, kolme viikkoa on kulunut viime paivityksesta, eika mulla edelleenkaan ole sita nettia kotona. Nyt annoin jo sen verran periksi, etta tulin kaupungille kirjoittelemaan tallaisella koneella, jossa ei ole niita pilkullisia a:ta ja o:ta...
Muutin siis uuteen kotiini jo yli kaksi viikkoa sitten. Omia kuvia en saa nyt laitetuksi, mutta taman linkin takaa pitaisi loytya valittajan kuvat asunnosta:
Parasta siina on tuo piha, ja nakyma omalta parvekkeelta. Ekat pari paivaa kuvasin sita yha uudelleen, erilaisessa valaistuksessa, pilvisella ja kirkkaalla saalla jne. Periaatteessa kaiken kruununa loistaa Teiden huippu, mutta aika usein se on pilvessa. Joko se on pilvessa aamulla ja tulee esiin paivalla tai toisinpain tai sitten jotain muuta.
Aluksi helle oli ihan jatkuvaa, mutta nyt on ollut tuulisia paivia, mika tietysti vahan viilentaa oloa. Esim. eilen meinasi tulla vilu bikineissa ... :) Monesti on satanut yolla, tanaan jo pari kuuroa paivallakin. Kai se sateensuoja taytyy ostaa. Taalla kauemmin asuneet suomalaiset vaittavat, etta ilmat kylla kylmenevat marras- ja joulukuussa.
Asunnossa oli pari juttua, jotka piti korjata, kun ma muutin sinne. Pyykkiteline oli rikki ja parvekkeen oven lukko reistaili.Molemmat korjaantuvat ihan tuota pikaa, lupaili valittaja (Hille). Tosin ekalla viikolla ei voitu tehda mitaan, koska asunnon omistaja oli lomalla. Hille tuli katsomaan tilannetta, ja korjasi molemmat omilla virityksillaan. Pyykkytelineesta han irroitti katkenneet osat, veisti patkia niin etta sai ne taas sisakkain, porasi niihin reiat (kaikki tama taskussaan tuomallaan linkkarilla) ja tyonsi rei'ista lapi - hmm... keittion laatikosta loytyi kaksi sopivaa pienta ruuvimeisselia, toinen talttamalli ja toinen ristipaa! Nauroin, etta sa olet nakojaan tottunut selvittamaan kaikenlaisia tilanteita. Ja niin kai tassa mañanan maassa on pakko.
Lomalta palattuaan asunnon omistaja soitti mulle heti ja lupasi jarjestaa kaiken, mita ma tarvitsen. Myohemmin Hille viela soitti ja sanoi, etta vuokraemanta kay itse ostamassa uuden pyykkitelineen ihan pian ja tuo sen mulle, ja talonmies oli luvannut tulla katsomaan parvekkeen ovea heti aamulla (mañana).
No, vuokraemannasta en ole sen jalkeen kuullut. Talonmiesta menin varta vasten etsiskelemaan pihalta (muutaman paivan kuluttua) ja mietin, miten selittaisin asiani, jos mies ei ymmarra englantia... Ei tarvinnut selittaa, han tiesi heti mista oli kysymys. Tunnistin pulputuksen seasta vuokraemannan nimen ja pari muutama sanaa, ja sanoin sujuvasti "si". Han lupasi tulla heti katsomaan, 10 minuuttia! Meni siina ehka 20 tai 30, mutta han tuli ja totesi vian, ja lupasi tulla heti maanantaina klo 12 (olihan nyt jo torstai) korjaamaan sen. No, ihan klo 12 han ei ehtinyt, klo 13 han viittiloi mulle pihalta, etta 20 min enaa. Klo 14 lakkasin odottamasta ja lahdin kuoroharjoituksiin. Tiistaina han ei ehtinyt, mutta lupasi tulla heti huomenna (mañana). Aamulla soikin ovikello jo ennen kymmenta ja kaksi miesta saapasteli sisaan - ja melkein samantien ulos. Osa oli liian pieni, tarvitaan suurempi. Tullaan takaisin huomenna (mañana).
Tanaan odotin siis aamusta asti, mutta talonmiehella nakyi olevan kovasti muita toita, jotain korjausmiehia tms. liikkui pihalla edestakaisin. Mutta joka kerta, kun mies nakee mut parvekkeella,han alkaa selittaa, milloin tulee tai miksei ehdi... Tanaan klo 13 sain pitkan espanjankielisen selityksen, josta en ymmartanyt muuta kuin etta hanen pitaa soittaa. Tuleeko han sen jalkeen, vai lahteeko hakemaan puuttuvaa osaa, vai joko tyoaika loppui? Ei aavistustakaan, mutta mulla oli seka vatsa etta jaakaappi tyhjina, ja lahdin kaupungille (klo 14), en jaksanut enaa odottaa.
Niin ja huomennahan taalla on pyha, pyhainpaiva. Niin etta huomenna en varmaan saa parvekkeen ovea kuntoon, uutta pyykkitelinetta tai nettiyhteytta kotiini. ¿Mutta ehka ensi viikolla (proxima semana)?
torstai 10. lokakuuta 2013
Kiinteistönvälittäjiä
Toisen päivän ohjelmassa oli kiinteistönvälittäjien tapaamisia.
Ensimmäinen oli ilmeisesti espanjalainen mies, joka puhui hyvin englantia ja selitti seikkaperäisesti, miksi asuntoja ei suinkaan saa siihen hintaan kuin netissä sanotaan... Muutamia asuntoja hän esitteli kuvien avulla, yksi mm. tämän hotellin yläkerrassa. Ei kiitos! Mutta olen aina tervetullut takaisin, jos olen kiinnostunut ja haluan käydä katsomassa...
Toisen toimiston piti aueta klo 10, mutta vielä 10.20 ovet olivat tiukasti kiinni. Espanjalaiset, ajattelin. Olinkin aika hämmästynyt, kun minut sitten aikanaan otti vastaan ilmiselvä saksalainen! Ei niitä siihen hintaan saa, sanoi hänkin, mutta esitteli muutamia kohteita koneeltaan, ja sovimme että huomenna käymme katsomassa pari-kolme ehdokasta. Kello 10, ehdotin, mutta hän sanoi, että liian aikaista... Sovittiin siis 10.30.
Sitten olinkin jo valmis soittamaan suomalaiselle välittäjälle, jonka tarjouksia olin luullut kalliimmaksi kuin muiden. Hän oli reipas virolainen nainen, joka puhui sujuvaan suomea. Ensin juttelimme puhelimessa, sitten katselimme vaihtoehtoja mun koneelta hotellini aulassa, ja kohta mua jo vietiin mopolla ympäri kaupunkia! En ole mopon kyydissä istunut sitten 80-luvun (enkä paljon silloinkaan) - ja vielä tällaisessa liikenteessä! Luotin vain siihen, että täti on ajellut täällä ennenkin, ja uskaltaa ottaa asiakkaan kyytiin... Hän esitteli mulle paikkoja vähän muutenkin, ja yhden erityisen kivan tuntuisen asunnon. Mutta siitä lisää myöhemmin, sikäli kuin siitä tulee mun kotini täksi talveksi.
Lämpötila on edelleen n. 23'C ja on enimmäkseen pilvistä. Se on ihan kiva, niin jaksan kulkea kaupungilla ja hoidella asioita. Tänään iltapäivällä pulahdin jo hotellin altaaseenkin. Eipä siellä paljon muita ollutkaan.
Ensimmäinen oli ilmeisesti espanjalainen mies, joka puhui hyvin englantia ja selitti seikkaperäisesti, miksi asuntoja ei suinkaan saa siihen hintaan kuin netissä sanotaan... Muutamia asuntoja hän esitteli kuvien avulla, yksi mm. tämän hotellin yläkerrassa. Ei kiitos! Mutta olen aina tervetullut takaisin, jos olen kiinnostunut ja haluan käydä katsomassa...
Toisen toimiston piti aueta klo 10, mutta vielä 10.20 ovet olivat tiukasti kiinni. Espanjalaiset, ajattelin. Olinkin aika hämmästynyt, kun minut sitten aikanaan otti vastaan ilmiselvä saksalainen! Ei niitä siihen hintaan saa, sanoi hänkin, mutta esitteli muutamia kohteita koneeltaan, ja sovimme että huomenna käymme katsomassa pari-kolme ehdokasta. Kello 10, ehdotin, mutta hän sanoi, että liian aikaista... Sovittiin siis 10.30.
Sitten olinkin jo valmis soittamaan suomalaiselle välittäjälle, jonka tarjouksia olin luullut kalliimmaksi kuin muiden. Hän oli reipas virolainen nainen, joka puhui sujuvaan suomea. Ensin juttelimme puhelimessa, sitten katselimme vaihtoehtoja mun koneelta hotellini aulassa, ja kohta mua jo vietiin mopolla ympäri kaupunkia! En ole mopon kyydissä istunut sitten 80-luvun (enkä paljon silloinkaan) - ja vielä tällaisessa liikenteessä! Luotin vain siihen, että täti on ajellut täällä ennenkin, ja uskaltaa ottaa asiakkaan kyytiin... Hän esitteli mulle paikkoja vähän muutenkin, ja yhden erityisen kivan tuntuisen asunnon. Mutta siitä lisää myöhemmin, sikäli kuin siitä tulee mun kotini täksi talveksi.
Lämpötila on edelleen n. 23'C ja on enimmäkseen pilvistä. Se on ihan kiva, niin jaksan kulkea kaupungilla ja hoidella asioita. Tänään iltapäivällä pulahdin jo hotellin altaaseenkin. Eipä siellä paljon muita ollutkaan.
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Hotellielämää
Olen saapunut Puerto de la Cruziin! :) :) :) :) :)
Hotelli on ulkoa kaunis, mutta sisältä aika vanha ja käytössä kulunut. Huoneeni on vihoviimeisenä käytävän perällä. Olen kuullut väitettävän, että suomalaiset saavat huonoimmat huoneet lomahotelleissa, "kun ne ei kumminkaan valita". Minä olen luullut, että se on yksinmatkustavan (naisen) kohtalo. No, tällä kertaa hotelli on mulle pelkkä ensimmäisten päivien tukikohta, ja valitsin tarkoituksella halvimman.
Parvekkeen ovessa ei ole muuta lukkoa kuin ns. turvaketju. Se tarkoittaa, ettei ovea saa tiiviisti kiinni, vaan se on yötä päivää rakosellaan ja sieltä kuuluu kaikki metelit sisään. Mutta sehän on vain hyvä: nyt ymmärrän tarkistaa senkin asian tulevasta asunnostani! Eipä olis muuten tullutkaan mieleeni...
Uima-allaskin täällä on, mutta sinne asti en ole vielä ehtinyt. Olen kierrellyt kaupunkia ja yrittänyt katsella, missä päin olisi mukava asua. Tein jopa bussilla kierroksen lähikylissä. Bussinkuljettaja vähän ihmetteli, kun ilmoitin haluavani matkustaa koko kierroksen (noin tunti ja vartti). - Los todos??? - Si! minä hymyilin. Mies puisteli päätään ja myi lipun: 2,80 euroa.
Sekin retki oli hyödyllinen. Olin kotona katsellut kartasta, että Los Realejos olisi nätin näköinen kylä vähän matkan päässä Puertosta ja asunnot ovat selvästi halvempia kuin kaupungissa. Tänään näin miksi: kylä on ripoteltu pienen vuoren rinteelle, joka paikkaan pitää kävellä jyrkkä ylä- tai alamäki (ja sitten takaisin, esim. kauppakassien kanssa). Taidanpa sittenkin pysyä Puerton alueella mieluummin!
Hotelli on ulkoa kaunis, mutta sisältä aika vanha ja käytössä kulunut. Huoneeni on vihoviimeisenä käytävän perällä. Olen kuullut väitettävän, että suomalaiset saavat huonoimmat huoneet lomahotelleissa, "kun ne ei kumminkaan valita". Minä olen luullut, että se on yksinmatkustavan (naisen) kohtalo. No, tällä kertaa hotelli on mulle pelkkä ensimmäisten päivien tukikohta, ja valitsin tarkoituksella halvimman.
Parvekkeen ovessa ei ole muuta lukkoa kuin ns. turvaketju. Se tarkoittaa, ettei ovea saa tiiviisti kiinni, vaan se on yötä päivää rakosellaan ja sieltä kuuluu kaikki metelit sisään. Mutta sehän on vain hyvä: nyt ymmärrän tarkistaa senkin asian tulevasta asunnostani! Eipä olis muuten tullutkaan mieleeni...
Uima-allaskin täällä on, mutta sinne asti en ole vielä ehtinyt. Olen kierrellyt kaupunkia ja yrittänyt katsella, missä päin olisi mukava asua. Tein jopa bussilla kierroksen lähikylissä. Bussinkuljettaja vähän ihmetteli, kun ilmoitin haluavani matkustaa koko kierroksen (noin tunti ja vartti). - Los todos??? - Si! minä hymyilin. Mies puisteli päätään ja myi lipun: 2,80 euroa.
Sekin retki oli hyödyllinen. Olin kotona katsellut kartasta, että Los Realejos olisi nätin näköinen kylä vähän matkan päässä Puertosta ja asunnot ovat selvästi halvempia kuin kaupungissa. Tänään näin miksi: kylä on ripoteltu pienen vuoren rinteelle, joka paikkaan pitää kävellä jyrkkä ylä- tai alamäki (ja sitten takaisin, esim. kauppakassien kanssa). Taidanpa sittenkin pysyä Puerton alueella mieluummin!
Pakkaamista
Ensimmäisellä yrityksellä tavaraa oli 5 kg liikaa. Piti ruveta karsimaan ja miettiä, mitä varmasti tarvitsee ja mitä voi jättää pois...
Matkalaukku + käsimatkatavara saivat painaa yhteensä 20 kg. Se ei oikeastaan ole paljon, kun tyhjä laukkukin painaa 5 kg, ja "kabiinilaukku" 3 kg. Läppäri painaa, kaikenlaiset laturit on painavia, mutta ne tarvitaan mukaan. Kabiinilaukun tilalle otin repun, sillä on perilläkin enemmän käyttöä. Vaatepuolelta voi tietysti vähentää, mutta pienet t-paidat ja kesämekot ei paljon paina...
Käsimatkatavaraa ei edes punnittu lentokentällä, mutta laitoin senkin vaa'alle, ihan uteliaisuuttani: yhdessä laukut painoivat tasan 20,0 kg!
Kotiin jäi paljon sellaistakin, mitä olisin halunnut mukaan, esim. kaikki matkalukemiset, sateenvarjo (toimii myös aurinkovarjona) ja olkalaukku. Oli aika tuskallista istua 6 tuntia koneessa paikallaan ilman edes mitään lukemista! Kaikkea muuta voi tietysti ostaa periltäkin, mutta toisaalta tuntuu aika hullulta ostaa uutta tavaraa, kun on just kotona tuskaillut monta viikkoa, kuinka kamalasti sitä tavaraa onkaan... Ja mitä niille ostoksille sitten tekee, kun tulee kotiinlähdön aika? Jättää taas pois, roskiinko? Ärsyttävää tuhlausta!
Matkalaukku + käsimatkatavara saivat painaa yhteensä 20 kg. Se ei oikeastaan ole paljon, kun tyhjä laukkukin painaa 5 kg, ja "kabiinilaukku" 3 kg. Läppäri painaa, kaikenlaiset laturit on painavia, mutta ne tarvitaan mukaan. Kabiinilaukun tilalle otin repun, sillä on perilläkin enemmän käyttöä. Vaatepuolelta voi tietysti vähentää, mutta pienet t-paidat ja kesämekot ei paljon paina...
Käsimatkatavaraa ei edes punnittu lentokentällä, mutta laitoin senkin vaa'alle, ihan uteliaisuuttani: yhdessä laukut painoivat tasan 20,0 kg!
Kotiin jäi paljon sellaistakin, mitä olisin halunnut mukaan, esim. kaikki matkalukemiset, sateenvarjo (toimii myös aurinkovarjona) ja olkalaukku. Oli aika tuskallista istua 6 tuntia koneessa paikallaan ilman edes mitään lukemista! Kaikkea muuta voi tietysti ostaa periltäkin, mutta toisaalta tuntuu aika hullulta ostaa uutta tavaraa, kun on just kotona tuskaillut monta viikkoa, kuinka kamalasti sitä tavaraa onkaan... Ja mitä niille ostoksille sitten tekee, kun tulee kotiinlähdön aika? Jättää taas pois, roskiinko? Ärsyttävää tuhlausta!
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Syksy on tullut. Sataa, tuulee, ja ilma viilenee. Sehän sopii! Lähtöön on aikaa 20 päivää.
Kirpputorilla on mennyt kaupaksi vaikka mitä: VHS-nauhuri ja kasetteja, vanhentuneita merikarttoja, pussillinen sekalaisia pinssejä, 70-luvun laatikkokamerat, kasoittain pieniä koriste-esineitä, jotka minä luokittelisin "turhiksi pölynkerääjiksi" jne. Tuottoakin on tullut pari sataa euroa! Sillä syö jo monta ateriaa Puertossa...
Silti koti on vielä täynnä tavaraa. Jari muuttaa tänne kuun vaihteessa, siihen mennessä on tehtävä tilaa. Se viimeinen opintojakso taitaa jäädä etätöiksi...
Kirpputorilla on mennyt kaupaksi vaikka mitä: VHS-nauhuri ja kasetteja, vanhentuneita merikarttoja, pussillinen sekalaisia pinssejä, 70-luvun laatikkokamerat, kasoittain pieniä koriste-esineitä, jotka minä luokittelisin "turhiksi pölynkerääjiksi" jne. Tuottoakin on tullut pari sataa euroa! Sillä syö jo monta ateriaa Puertossa...
Silti koti on vielä täynnä tavaraa. Jari muuttaa tänne kuun vaihteessa, siihen mennessä on tehtävä tilaa. Se viimeinen opintojakso taitaa jäädä etätöiksi...
tiistai 27. elokuuta 2013
Tästä se alkaa
Menomatka ja ensimmäisen viikon majoitus on nyt varattu, nimittäin Tjäreborgin valmismatka Puerto de la Cruziin. Lähtöön aikaa 6 viikkoa eli 42 päivää. Koti on mullin mallin, kun yritän hävittää mahdollisimman paljon turhaa rojua ennen lähtöä ja tehdä tilaa uusille asukkaille. Kirpparille on kuskattu laatikkokaupalla tavaraa ja on sieltä jonkin verran saatu tuottoakin. Nyt on pidettävä vähän taukoa, sillä pöytä alkaa olla niin täysi, ettei sieltä enää löydä mitään. Täytyy keskittyä välillä opintoihin. Yksi 3 op:n juttu pitäisi vielä tehdä ennen lähtöä, sitten olis kasvatustieteen aineopinnot (35 op) valmiit.
Ensimmäinen taustakuva on ihan itse ottamani kuva viiniköynnöksistä, tosin Saksan reissulta tämän kuun alusta. Teneriffan kuvia tulee sitten myöhemmin...
Ensimmäinen taustakuva on ihan itse ottamani kuva viiniköynnöksistä, tosin Saksan reissulta tämän kuun alusta. Teneriffan kuvia tulee sitten myöhemmin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)