Güímarin pyramidit ja Candelarian neitsyt

Huomattavasti pitemmän retken tein, kun kävin katsomassa Güímarin pyramideja ja Candelarian neitsyttä. Matkustin julkisella liikenteellä eli Titsan vihreillä busseilla, ja koko retki yhteensä kesti enemmän kuin kymmenen tuntia. Güímar ja Candelaria sijaitsevat toisella puolella saarta, ja kuvittelin, että siellä olisi lämpimämpää kuin täällä. Aluksi siellä oli ihan yhtä pilvistä, mutta pyramidialueella kierrellessäni alkoi aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti. Candelarian neitsyen kirkko taas sijaitsi ihan meren rannalla, ja siellä tuuli tosi kovaa. Meri oli täynnä vaahtopäitä ja tuuli oli niin kova, että kättä oli vaikea saada pysymään paikallaan, kun yritin ottaa valokuvia Guanchi-päälliköistä.

Güímarissa oli siis luvassa pyramideja ja Thor Heyerdahlin tutkimusretkiä esittelevä näyttely. Täytyy myöntää, etten etukäteen oikein ymmärtänyt, miten nämä asiat liittyivät toisiinsa - tai Teneriffaan. Mutta näyttely oli tosi mielenkiintoinen. Pyramidit eivät olleet teräväkärkisiä "mehutetroja", vaan niillä oli tasainen katto. Heyerdahlin mukaan tällaisia rakennelmia on löytynyt eri puolilta maailmaa, mm. Atlantin molemmilta puolin, ja hän esittikin, että Euroopalla (tai ainakin Atlantin saarilla!) on ollut yhteyksiä Amerikkaan jo ennen Kolumbusta ja Leif Erikssonia. 

Siellä oli pienoismalleja Heyerdahlin veneistä, joilla hän oli tehnyt tutkimusretkiään, esineitä joita hän oli tuonut tai kuvannut, filminpätkiä matkoilta jne. Innostuin niin paljon, että otin englanninkielisen "audio guiden", jossa näyttelyä selostettiin. Heyerdahl kertoi nauhalla itse omista retkistään, onnistumisista ja vastoinkäymisistä. Vähänkö siistiä! :-)

Lisäksi pyramidialueen kiertokävelyllä esiteltiin kanarialaisia kasveja, elinkeinoja, historiaa ym. Viivyin alueella varmaan muutaman tunnin.

Seuraava etappi oli Candelaria ja siellä kuuluisa neitsyt Marian patsas. Candelarian neitsyttä pidetään Kanariansaarten ja erityisesti Teneriffan omana suojelupyhimyksenä. Tummasta puusta veistetty neitsytpatsas oli ajautunut rantaan Candelarian lähellä jo silloin kun täällä asuivat alkuasukkaat eli guanchit, siis ennen espanjalaisten tuloa 1400-luvun lopulla. Guanchit eivät tunteneet kristinuskoa, mutta alkoivat palvoa patsasta jonkinlaisena omana jumalanaan - tai niin nykyään ainakin sanotaan. (Mistä ne sen muka tietävät?)

Alkuperäinen patsas on jo tuhoutunut (palanut, jos oikein muistan) mutta Candelarian kirkossa on uusi versio siitä. Tulin paikalle niin myöhään iltapäivällä, että kirkossa oli jo messu alkamassa, niin en voinut mennä kovin lähelle alttaria kuvaamaan ja ihmettelemään. Kuljeskelin kuitenkin kirkossa ja mietin, miksi se tuntuu erilaiselta kuin monet muut katoliset kirkot. Sitten tajusin: siinä ei ollut monia erilaisia sivualttareita, vaan seinillä oli lähinnä tauluja, jotka kertoivat Neitsyen tekemistä ihmeistä. 

Kirkon perällä oli erillisessä huoneessa Neitsyt kuvattuna taulussa, jonka edessä oli  kymmenittäin rukouskynttilöitä, joita sai käydä sytyttämässä. Koko ajan siellä kävikin ihmisiä. Rukouskynttilätkin toimivat nykyään sähköllä: kolikko pudotetaan lippaaseen "kynttiläpöydän" edessä, ja sitten laatikossa syttyy kolikon arvoa vastaava määrä sähkökynttilöitä. Eurolla näkyi saavan kolme.

Kirkon ulkopuolella vartioivat saaren yhdeksän Guanchi-päällikköä. Päälliköt seisoivat selkä merelle päin eivätkä näyttäneet ollenkaan sotaisilta. 

Orotavan laakson eli silloisen Taoron kuningas Bencomo.

Paluumatkalla bussipysäkille löysin vielä mielenkiintoisen kaupan: pienehkö putiikki oli lattiasta kattoon täynnä kaikenlaista pyhimyksiin liittyvää. Pyhimyspatsaita, kuvakortteja, kirjoja, suitsukkeita, amuletteja... Sekaan näkyvitä sopivan myös jin ja jang -symbolit, turkkilaisten pahalta silmältä suojelevat siniset silmät jne. Ostin kaksi pientä kirjasta: The Story of the Virgin of Candelaria (siis englanniksi) ja El Rosario - espanjaksi! Ajattelin, että voisin ymmärtää sitä espanjaksikin, kun se on lapsille tarkoitettu pieni kirja, kuvitettu ja yksinkertaista kieltä (toivottavasti). Kiinnostaa nähdä, miten espanjalaiset katolilaiset opettavat ruusukkorukouksen lapsilleen.