Karnevaaliviikko, osa 7: lauantai, suuri karnevaalikulkue

Sanat eivät riitä kertomaan - eikä valokuvat sitäkään vähää. Yritän silti...

Puertossa on kuulemma noin 35 000 asukasta. Ne olivat vähintään kaikki liikkeellä yhtä aikaa. Kaksi tuntia ennen kulkueen lähtöä kansaa kerääntyi katujen varsille tuolien ja eväiden kera varmistamaan itselleen hyvän katselupaikan. Monilla katsojillakin oli karnevaaliasuja, itse asiassa karnevaaliasuja näkyi kaikkialla selvästi enemmän kuin tavallisia arkivaatteita.

Valokuvaaminen oli helppoa, kaikki poseerasivat mielellään hienoissa asuissaan! Tämänkin smurffin pikkuveli tuli oikein varta vasten näytille, että voin ottaa hänestäkin kuvan.

Kulkue lähti neljältä iltapäivällä. Seitsemältä tuntui, että nyt se alkaa hiipua, väkeä tuli enää harvakseltaan. Puoli kahdeksan maissa tuli ambulanssi, joka oli loppiaisenakin kulkueen viimeinen. Mutta yhtäkkiä kahdeksalta oli taas täysi meno päällä, ja kaikenlaisia ajoneuvoja ja ihmisryhmiä tuli vielä ainakin puoli tuntia lisää.  Kaiken kaikkiaan kulkijoita riitti siis neljä-viisi tuntia!

Osallistujia, ryhmiä ja asuja oli vaikka minkälaisia. Jotkut tanssivat kuin Rion sambakarnevaaleilla, jotkut olivat pukeutuneet kyläkunnittain yhtenäisiin asuihin, jotkut perheittäin, ja aina välillä tuli suuri sekalainen lauma kaikenlaisia asuja.

Varsin yleistä oli edelleen, että miehet pukeutuivat naisiksi. Se näköjään tosiaan kuuluu tapoihin täällä. Suosittuja hahmoja olivat mm. Minni Hiiri, Lumikki ja sirkuspellet - sekä tietysti hienot "prinsessa-asut". Tosin tänä vuonna oli kuulemma aiempaa vähemmän kuorma-auton lavalle rakennettuja suuria asetelmia, ehkä siinä näkyi hiukan huono taloudellinen tilanne.

Asujen suunnitteluun ja valmistukseen olin joka tapauksessa käytetty paljon  aikaa ja vaivaa, ja lopputulokset olivat upeita.

Monilla oli ostoskärryistä tms. tehtyjä kulkuneuvoja, jotka olivat tietysti rekvisiittaa, mutta joissa lisäksi sai kulkemaan porukan eväät, kävelemään väsyneet pikkulapset jne. Joillain oli kärryissään myös ämyrit, joissa pauhasi musiikki täysillä.

Musiikkia (ja meteliä) toivat tietysti myös tanssiryhmien rummuttajat, usein isoja ryhmiä nekin. Kaikissa ryhmissä oli ihan kaiken ikäisiä mukana, pikkulapsista vanhoihin mummuihin ja vaareihin. Osa "tanssitytöistäkin" oli reippaasti minua vanhempia. Monet pikkulapset olivat kerrassaa suloisia hienoissa asuissaan ja ryhmän mukana tanssiessaan. Mun suosikkejani olivat kuitenkin nämä pikkutiput kaksosten rattaissaan.

Kulkeen jälkeen jatkui sitten taas suuret karnevaalitanssiaiset Charcon aukiolla. Tunnelma oli aivan sanoinkuvaamaton. Joka paikassa oli iloisia ihmisiä, tanssittiin, laulettiin, lapset juoksivat ja riehuivat, syötiin ja juotiin. Väkeä oli ihan mahdottomasti. Yksi tuttu suomalaispariskunta, jonka tapasin sen hulinan keskellä, kertoi, että Teneriffan karnevaalit ovat maailman toiseksi suurimmat, heti Rio de Janeiron jälkeen. Tänne tulee kuulemma laumoittain väkeä manner-Espanjastakin varta vasten juhlimaan karnevaaleja. Siltä se kyllä tuntuikin, vaikka ne toiseksi suurimmat tarkoittavat varmaan lähinnä saaren pääkaupungin Santa Cruzin karnevaaleja. Juhlinta alkaa pääkaupungista, siirtyy sitten Puertoon ja sieltä muihin, pienempiin kyliin ja kaupunkeihin, ja ainakin osa esiintyjistä on varmasti samoja. Täällä voi siis juhlia viikkokausia yhteen menoon, jos vain haluaa.

Ei onnistuisi Suomessa, tuumasin taas. Ruumishuoneilla tulisi ahdasta, kun ihmiset joisivat itsensä hengiltä, puukottaisivat toisiaan jne. Kyllä mä täälläkin pari kertaa näin poliisin puuttuvan johonkin tilanteeseen (poliiseja ja järjestyksen valvojia oli paljon) mutta en mitään sellaista humalassa riehumista ja tappelun haastamista kuin suomalaisissa "juhlissa".

Santa Cruzin juhlissa oli tänä vuonna teemana kuulemma sarjakuvat. Ehkä sen takia täälläkin näkyi niin paljon smurffeja, Minni Hiiriä, yksi ryhmä Repe Sorsia, monenlaisia avaruusheppuja tai robotteja tai mitä lienee. Simpsonit bongasin ravintolan pöydästä, kun tein jo kotiin lähtöä.