Karnevaaliviikko, osa 2: maanantai

Maanantai alkoi ihan tavalliseen tapaan eli seurakunnan "naisten aamukahvipohdinnoilla" Risco Bellon viehkeässä puutarhakahvilassa Taoron mäellä. Noi viimeiset kaksi sanaa tarkoittavat, että mä saan kerrankin pysyä täällä ylhäällä ja toiset saavat luvan kavuta jyrkän mäen ylös. Jotkut kiipeävät Taoron puiston portaat, toiset kiertävät mieluummin mutkittelevaa autotietä.

Ympäristö on tosiaan viehättävä, ja ulkona on mukava istuskella juttelemassa, vaikka tämä onkin ollut kylmin talvi naismuistiin ja on tarvittu aika paljon vaatettakin, niin kuin kuvastakin näkyy. Tänä maanantaina meitä oli peräti 19 naista koolla. Muutamat sanoivat, että nämä naisten aamutapaamiset ovat suorastaan syy siihen, että he tulevat yhä uudelleen lomallaan juuri Puertoon. Nytkin meitä oli parin viikon lomalaisista täällä pysyvästi asuviin ja kaikkea siltä väliltä. Tutut ja tuntemattomat saavat osallistua tasavertaisina keskusteluun. Tälläkin kertaa jaettiin paljon elämän kokemuksia, iloja ja suruja. Ensi kerran aiheeksi sovittiin unelmat...

Myös iltapäivä meni tutuissa merkeissä eli kuoron harjoituksissa. Perjantaina pitäisi olla konsertti, mutta laulut eivät todellakaan ole esityskunnossa. Kanttori määräsi vielä yhdet lisäharjoitukset tiistaille. Tällä kertaa hän myös sanoi suorat sanat, että jokaisen on nostettava katseensa nuoteista ja katsottava kuoronjohtajaa, muuten homma ei voi toimia. Omasta mielestään hän suuttui, ja poti kauheaa morkkista siitä jälkeenpäin, mutta aika moni kuorolainen tuntui olevan sitä mieltä, että oli jo aikakin! Olisi oikeastaan pitänyt taputtaa! Sanoin kyllä jälkeenpäin hänelle kahden kesken, että tosi hyvä että sanoit, ja suurin osa kuorosta varmasti ihan toivoi sitä.

Tällä kertaa osallistuimme myös maanantai-iltaisin pidettävään "matkalaisen iltaan", jossa oli aiheena vapaaehtoistyö seurakunnassa ja Maijaa ja Heikkiä oli pyydetty kertomaan kokemuksiaan Tukholman suomalaisesta seurakunnasta. Kuoroakin nimiteltiin "vapaaehtoistyöksi", vaikka minusta se on kyllä enemmän harrastus. Tietysti messussa laulaminen on palvelutehtävä (ei esiintyminen!) mutta en mä tunne meneväni "töihin", kun lähden kuoroon. (Sen sijaan keittiövuoroon menen kyllä "töihin".)

Illalla ehdittiin sitten taas seuraamaan karnevaaliohjelmaa, tällä kertaa olivat vuorossa Murga-esitykset. Maijalla ja minulla ei kummallakaan ollut aavistustakaan, mitä murga on, ja googlaamallakin selvisi vain, että karnevaaleihin liittyvä musiikkityyli. Niinpä marssimme taas Plaza Europalle ja saimme jopa oikein mukavat istumapaikat katsomosta, kun olimme ajoissa liikkeellä.

Oli se aikamoista huutolaulua. Sävelestä ei niin ollut tietoa, mutta volyymi oli kova, ja tärkeää oli taas hieno pukeutuminen. Pari ryhmää me jaksoimme kuunnella, sitten lähdimme kotiin nukkumaan. Maija ja Heikkikin kuulemma nukkuivat, vaikka tänä iltana oli taas vuorossa "suuret karnevaalitanssiaiset", kun kerran seuraava päivä oli pyhä.