Lähtötunnelmissa

Asunto on nyt siivottu ja puhdistettu kaikista elämisen merkeistä. Onhan tää vähän haikeaa, tämä on ollut mun kotini viimeiset puoli vuotta. Olen jo jonkin aikaa miettinyt jonkinlaisia tilinpäätöstietoja, mikä tässä reissussa oli plussan puolella ja mikä miinusta. Vaikka vasta jälkeenpäinhän sen sitten näkee, mitä tästä itselle jää, hyvässä ja pahassa.

Odotuksia vastasi

- Puerto itse: täällä ovat läsnä sekä meri että vuoret (sekä verta että muoria, niin kuin Pirita sanoi!)  luonto viheriöi, ja täällä saa asua tavallisten kanarialaisten keskellä, jotka käyvät töissä ja koulussa, tapaavat sukulaisiaan, käyvät ruokakaupassa ja lääkärissä. Puerto oli ehdottomasti hyvä valinta ja antoi mulle kaikkea sitä, mitä odotin ja toivoinkin. Voisin hyvin kuvitella asuvani täällä eläkkellä, joko kokonaan tai ainakin talvet säännöllisesti.

- Kaiken kaikkiaan olo on ollut hyvä ja kaikki on mennyt hyvin. Mua ei ole ryöstetty (kuten ainakin kolme tuttua). En ole sairastanut muuta kuin yhden flunssan ja yhden vatsataudin, kuten joka talvi. Mulla on ollut aikaa ajatella ja havainnoida kaikenlaista, olen nähnyt ja kokenut paljon mielenkiintoista, ottanut satoja valokuvia ja kirjoittanut kymmeniä juttuja blogiin...

Iloisia yllätyksiä

- Ystävät: Maijan kanssa oltiin heti samalla aaltopituudella, Tuulan ja Villen kanssa pääsin näkemään ja kokemaan kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista, aamukahveilla ja kuorossa oli Siru, Leila, Kristiina, Ulpu, Laila, Jorma, Heikki, Matti, Sakari, Marjatta, Annikki, Anne, "Rauman flikat"... Tosi paljon ihania ihmisiä, joiden kanssa oli helppo tulla toimeen ja oltiin heti ystäviä. Vaikka tuskin tapaan moniakaan heistä uudelleen, tämä yhteinen talvi on ollut merkittävä.

- Seurakunta, joka tietysti liittyy aika tiiviisti tuohon  edelliseen. Kaikkiin noihin ihmisiin (ja moniin muihin) tutustuin seurakunnan yhteyksissä. Olen taas osallistunut aktiivisesti srk:n toimintaan ja tykännyt siitä, pitkästä aikaa. En olisi etukäteen osannut ajatella, että olisin viettänyt näin paljon aikaa suomalaisten kanssa, mutta yllättäen se olikin ihan luontevaa sitten kun tänne tuli.

- Asunto: Olisin varmasti ensikertalaisena pyytänyt merinäköalaa, jos sitä olisi kysytty, mutta varsinkin näin kylmänä talvena parveke ja isot ikkunat etelään olivat tosi hyvä juttu! Heti kun aurinko vähänkin paistoi, se lämmitti myös mun asuntoa, ja kun vielä vähän lämpeni, voin jo istuskella parvekkeella ottamassa aurinkoa, kun monet muut vielä palelivat kostean mereltä eli pohjoisesta puhaltavan tuulen kourissa. Eikä mulla ollut torakoita, vuotavia vessoja, meluavia naapureita ym. niinkuin joillain toisilla. Huono puoli oli vain toi jyrkkä kapuaminen ylös kotiin, mutta kun taksimatka maksaa 3,15 €, niin ei sitäkään kovin pitkäksi aikaa kannata jäädä suremaan.

Pettymyksen aiheutti

- Tietenkin tämä kylmä talvi! Näin kylmää ja sateista on ollut kuulemma viimeksi 1960-luvulla. Toiset ovat kertoneet talvista, jolloin satoi vain yhtenä päivänä, tai he kävivät joka päivä merivesialtailla uimassa tms. Miks just nyt piti tulla vuosisadan kylmin talvi?! - Vaikka kyllähän tämä silti Suomen pimeyden ja kuran voittaa mennen tullen.

- Enimmäkseen "pettymykset" liittyvät itseeni: en sitten opiskellutkaan kunnolla espanjan kieltä, kävelin paljon vähemmän kuin olin etukäteen kuvitellut jne. Mutta niihinkin on hyvät selitykset: mulla oli mukana vielä viimeinen kasvatustieteen aineopintojen ("cum lauden") tehtävä, ja sen tehtyäni halusin olla opiskeluista vapaa. Olisin halunnut oppia espanjaa enemmän käytännössä, puhumalla ja kuuntelemalla, mutta se jäi tietysti aika vähäiseksi, kun olin niin paljon suomalaisten kanssa. Kävelyä taas rajoitti polvikipu, joka kiusasi enemmän kuin olin odottanut. Lämpimän ilman piti auttaa sitä asiaa kovasti, mutta ei täällä sitten ollutkaan niin lämmintä, ja pitkän aikaa oli varsin kostea ilma, joka sekin kiusasi polvia. En mä mitenkään rampa ole ollut, mutta en myöskään tehnyt mitään monen kilometrin vaelluksia (kuin muutaman...) - Mutta näitä "pettymyksiä" en jää murehtimaan. Mä tulin tänne viettämään lomaa ja nauttimaan elämästä, ja sitä mä olen todella tehnyt!!

- Seurasin aluksi liian kiltisti välittäjän neuvoja, kun hankin tämän nettiyhteyden. Paitsi, että sitä piti odottaa kuukausi ennen kuin sen edes sai asuntoon, menetin kaikkiaan noin 200 euroa hukkaan, verrattuna siihen, että olisin hankkinut samanlaisen nettitikun kuin esim. Maijalla ja Heikillä. Mutta sitähän mä en voinut tietää heti tultuani. Kaikesta on tietysti maksettava oppirahansa, mutta tästä opista tuskin on apua sitten enää, jos palaan tänne vaikka 15 vuoden kuluttua...

- Ihan oikean pettymyksen tuottivat muutamat seurakuntalaiset, jotka puhuivat niin kovasti pahaa toisista. Tällainen pieni seurakunta on tiivis yhteisö, joka elää paljolti vapaaehtoistyön varassa. En voi ymmärtää, miksi eräät haluavat panetella ja jopa kokonaan sulkea ulkopuolelle toisia, jotka tekevät vähintään yhtä paljon ja yhtä arvokasta vapaaehtoistyötä (ja paljon sydämellisemmin!) kuin he itse. Välillä sanoin aika selvästi esim. että en suostu uskomaan mokomia puheita. "Sä olet niin lapsi vielä, ettet tunne ihmisten pahuutta!" oli vastaus.