Karnevaaliviikko, osa 1: laskiaissunnuntai

(No nyt tämä kone laittoi taustakuvan tällaisina pieninä paloina! Se ensimmäinen onnistui ihan hyvin, yksi iso kuva viiniköynnöksistä. Miten mä saan tämän samalla tavalla? Nyt tarvitaan apua! Perttu!)

Oikeastaan karnevaaliviikko alkoi jo lauantaina alkajaiskulkueella, mutta minua laiskotti silloin niin, etten lähtenyt katsomaan. Luotin siihen, että näkemistä riittää viikon varrella, ja onpa tosiaan riittänytkin!

Laskiaissunnuntaina pidettiin Suomi-kerhon ja seurakunnan yhteiset myyjäiset. Silloinhan olisi ollut koko päivä täynnä karnevaaliohjelmaa, mutta meiltä meni aamupäivä myyjäisissä. Minuakin oli sinne pyydetty, tuollaisiinhan tarvitaan aina tekijöitä. Mutta kun menin paikalle ja yritin osallistua johonkin, minulle sanottiin: "Anna meidän tehdä tämä, me on tehty ennenkin ja osataan, ei tässä tarvita muita." No, enhän minä siitä säikähtänyt, siirryin vaan vähän toisaalle hetkeksi. Kun ovet avattiin klo 11, ihmisiä vyöryi sisään ja yhtäkkiä minunkin palveluksiani tarvittiin taas. Olin sen pöydän ääressä, missä myytiin hernesoppaa. Ennenkin tehneet ja osaavat jakoivat soppaa ja rahastivat, minä kaatelin vettä laseihin, kanniskelin astioita ym. Ja vaivihkaa muuttelin vähän toimivammaksi sitä järjestelmää, jonka nämä osaavat olivat tehneet vuosien kokemuksella...

Iltapäivällä ehdin sitten katsella karnevaalitouhua. Ihmisiä oli valtavasti liikkeellä, ja varsinkin lapsilla oli paljon karnevaaliasuja. Oli prinsessoja ja merirosvoja, Aku Ankkoja ja Lumikkeja, ampiaisia ja mutanttininjakilpikonnia ja vaikka mitä. Siellä ne kaikki leikkivät sulassa sovussa Charcon aukion leikkipuistossa (huomatkaa suomalaiset Lappset-leikkitelineet!) ja kaiuttimissa pauhasi kova konemusiikki. Ihmettelimme Maijan kanssa, kuinka pieniä lapsia sinne tuotiin kauhean metelin keskelle!

Illalla ehdin vielä näkemään hiukan aikuisten karnevaalikuorojen esityksiä ja tanssiesityksiä (samaan aikaan eri paikoissa, kummallista!) sekä aikuisten karnevaaliasukilpailun finaalin. Ainakin oletan, että se oli finaali, koska joka sarjassa oli vain muutama kilpailija, ja kilpailunumeroita oli silti jonnekin 40:een asti. Juontaja höpötti pitkät tarinat pelkästään espanjaksi, mutta jokusen sanan minäkin sentään ymmärsin sieltä täältä. Sarjoja oli kolme: yksittäiset henkilöt, pariskunnat ja ryhmät. Puvut olivat tosiaan upeita, niihin oli käytetty aikaa ja vaivaa. Rahaa oli käytetty enemmän tai vähemmän: esim. ryhmäsarjan voittaja-asut oli tehty kauppojen mainoksista (tai kasseista, en ole ihan varma; juontaja sanoi muovista, ja kauppojen tarjouksia ym. tekstejä niissä näkyi).

Näin upeita pukuja ei ollut monta.
Vas. voittaneen pariskunnan daami,
oik. yksilösarjan voittaja.

Ryhmäsarjan voittajat.
Viitat, saappaat, miekat ja kilvet oli tehty kauppojen mainoksista.

Tanssi ja soitto Charcon aukiolla, Maijan ja Heikin ikkunoiden alla, jatkui tällä kertaa vain yhden tienoille, kun edessä oli sentään maanantaiaamu. Edellisyönä "Suuret karnevaalitanssiaiset" olivat jatkuneet aamukuuteen!