Karnevaaliviikko, 6: perjantai, konsertti ja korkokenkäjuoksu

Perjantaina oli taas paljon ohjelmaa: aamupäivällä ensin kuoron harjoitukset kirkossa, iltapäivällä konsertti ja sen jälkeen yhteinen iltapala srk-kodilla, ja lopuksi menimme vielä katsomaan miesten korkokenkäjuoksua Maijan kanssa.

Harjoitukset olivat samanlaista sähellystä kuin yleensäkin. Siirtyminen penkistä eteen esiintymään ja takaisin tuntuu olevan joka kerta yhtä vaikeaa, laulut eivät vieläkään menneet ihan nappiin, takarivi puuhaili omiaan eikä seurannut kuoronjohtajaa jne.

Eihän siitä konsertistakaan sitten mitään taide-elämystä tullut... Osa lauluista me osattiin, niitä oli ehditty harjoitella tarpeeksi, mutta osa meni kyllä ihan pieleen. Yhdessä oikein kauniissa laulussa oli kaunis mutta vaativa lopetus, joka olisi todella pitänyt osata laulaa just eikä melkein, että se olisi kuulostanut hyvältä. Maija ja minä kumpikin erikseen tultiin siihen tulokseen, että tää kuulostaa kamalalta, ja lopetimme laulamisen kesken loppusävelen! Ajateltiin, että se kuulostaisi edes vähän siedettävämmältä, jos joku vääristä äänistä puuttuisi kokonaan...

Kuoron lisäksi konsertissa esiintyivät Los Abuelos eli neljän isoisän muodostama bändi, jolla on intoa enemmän kuin taitoa. Srk-iltaan sellainen sopii, soitteleehan nuortenilloissakin kuka milloinkin, mutta ei sekään ihan konserttitasoa taida olla... Lisäksi kaksi naista lauloi duettoa, joka tosin kuulosti enemmän siltä, että kaksi naista lauloi. Ei niillä paljon yhteistä ollut, äänet ei ollenkaan soineet yhteen, välillä tuntui, että voisivat yhtä hyvin laulaa eri laulua kumpikin... Yksi muu nainen lauloi soolon, joka meni kyllä suht kelvollisesti, paitsi että kuulija joutui koko ajan jännittämään, riittääkö laulajan ääni vai ei. Mutta se siis riitti. Konsertin parasta antia taisi olla yksi runo, jonka kolme aktiiviseurakuntalaista luki heti alussa.

Olin konsertin jälkeen ihan valmis lopettamaan kuorossa välittömästi. Ehkä teenkin sen, onhan aikaakin niin vähän jäljellä ja pitäisi ehtiä vähän retkeilläkin vielä. Tosin ne dueton laulajat pyysivät jo mua mukaan seuraavaan projektiin (Marianpäivän messu) - enkä mä osannut kieltäytyä, kun en ollut kuullut niitä vielä! No, ehkä mä vielä keksin hyvän syyn perua...

Mutta konsertin jälkeen söimme siis iltapalaa srk-kodilla, ja sen jälkeen menin Maijan ja Heikin luo odottelemaan korkokenkäjuoksun alkua. Siihen oli aikaa vielä pari tuntia, mutta kansaa oli jo asettunut katujen varsille valmiiksi odottelemaan, ja niin me Maijan kanssakin lähdimme jo noin tuntia ennen juoksun ilmoitettua alkamista kävelemään kaupungille ja etsimään sopivaa katselupaikkaa.

Emme olleet ihan varmoja juoksun reitistä, mutta se selvisi helposti, kun vain seurasimme kadunreunoissa seisovia ja istuvia ihmisjoukkoja. Löysimmekin oikein hyvän paikan, josta näimme kaiken. Vaikutti siltä, että kilpailijat kävelivät ensin lähtöpaikalle, eli kilpailureitin päinvastaiseen suuntaan, ja siinä niillä oli aikaa pysähdellä, poseerata ja viihdyttää yleisöä.

Suurin osa kilpailijoista oli tietenkin pukeutunut naiseksi, mutta asu saattoi myös olla vaikkapa...

...  kampaamo ...

... tenniskenttä ...

... tai katkarapu. Esimerkiksi.

Korkokengistä kävivät tietysti naiselliset piikkarit tai pitkävartiset saappat, joissa oli korkeat korot, mutta yhtä hyvin kelpasivat omat lenkkarit, joiden pohjaan oli naulattu pari palaa kakkosnelosta, niin että juoksija joutui koikkelehtimaan jonkin korkean päällä.

Osallistujia oli kaikkiaan noin 350, niin että ensimmäinen tunti-pari meni jo siinä, että kaikki kävelivät lähtöpaikalle. Kun varsinainen "kilpailu" sitten alkoi, sieltä tuli muutama juoksija hyvää vauhtia. Kaikki muut jatkoivat samaan malliin kävellen ja esiintyen kuin toiseenkin suuntaan. Tärkeintä ei ole kilpailu, vaan hauskanpito!

"Pukeutua naiseksi ja juosta korkokengillä, eipä onnistuisi suomalaiselta mieheltä selvin päin", totesin etukäteen Maijalle. Vaan eipä nämä ihan selvin päin olleet espanjalaisetkaan. Itse asiassa paluumatkalla monet olivat jo aika kekkulissa ja jututkin menivät rivonlaisiksi (onneksi me ei ymmärretty puhetta, vain se mitä nähtiin!) ja parin tunnin seisomisen jälkeen totesimme, että nyt on tärkeimmät nähty.

Menin vieläkin vähäksi aikaa Maijalle ja Heikille, istuttiin ja juteltiin, siemailtiin vähän viiniä ja naposteltiin suolaisia. Siinä vierähti yli puolenyön, ja ajattelin, että taksimatka kotiin maksaa varmaan tavallista enemmän nyt, kun on karnevaaliaika ja aamuyö. Mutta eikä mitään: hinta oli 3,45 euroa! Täällä ei todellakaan kannata ottaa mitään turhia riskejä ja lähteä kävelemään kotiin yön pimeydessä.